Aallot heittivät vaahtopäitä kohti kajakkeja. Isät saivat käyttää voimiaan ohjaamisessa, keulassa istuvien poikien jännityksen lauetessa hersyvään iloon. Pojat, jotka eivät satamasta lähdön jälleen olleet vaihtaneet sanaakaan, innostuivat yhteisen seikkailun kirvoittamina eloisaan jutteluun.
Aamoksen Isät ja pojat puussa -seikkailutoimintaan kuuluu vapaaehtoinen, yhden yön mittainen melontaseikkailu. Pääsin yhteisöpedagogian opintojen työharjoittelussa osallistumaan yhteen saariseikkailuun apuohjaajan roolissa.
Melonta läheiselle saarelle jännitti aluksi hieman, minuakin. Pientä aallokkoa oli luvassa, mutta yhteistuumin sidoimme kanootit yhteen tukeviksi katamaraaneiksi. Isät ja pojat asettuivat kaksikkoihinsa, ja matka saarelle alkoi.
Aallot tyrskysivät ja heittivät vaahtopäitä kohti kajakkeja. Isät saivat käyttää voimiaan niiden ohjaamisessa, keulassa istuvien poikien jännityksen lauetessa herskyvään iloon. Samat pojat, jotka eivät vielä satamasta lähtiessään olleet vaihtaneet keskenään sanaakaan, innostuivat nyt yhteisen seikkailun virvoittamina eloisaan jutteluun.
Yhdessä on hauska opetella!
Saarelle päästyämme saivat kaikki etsiä vapaasti itselleen mieluisan leiripaikan. Joillakin oli mukana meiltä lainatut teltat. Itselle tuntemattomien telttojen pystytyksestä tulikin heti uusi, isän ja pojan yhteistyötä vaativa projekti. Yritin itse muistaa vain ohjeistaa alkuun, ja antaa sitten parivaljakoiden keskenään yrittää keksiä, miten pystytys onnistuu. Kaikki sujuikin sukkelaan, ja taas huomasi miten kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen. Yhdessä on hauska opetella!
Oli mielenkiintoista huomata, miten illan kuluessa kaikki kerääntyivät luonnollisesti yhteisen nuotion ympärille kokkailemaan ja hengailemaan. Vaihtoehtojakin kokkailuun oli; joko sisällä kodassa tai omissa telttapiireissä. Joku alkukantainen vaisto kai ohjasi elävän tulen ääreen ja muiden ryhmäläisten pariin.
Yksi poika jätti puhelimen tarkoituksella kotiin
Kännykät jäivät saarelle päästyä pois kuin itsestään. Eräs poika jopa ilmoitti jättäneensä puhelimensa tarkoituksella kotiin. Ulkomaailman ärsykkeiden määrä väheni, ja tilalle tuli lintujen laulu, tuulen humina puissa ja ritisevä nuotio.
Tekemistä ei tarvinnut keksiä. Yksi pojista innostui leikkimään temppulaudalla, jonka hän itse viritti ajopuusta kiven päälle. Poika osoitti toimessaan sellaista keskittymistä ja sinnikkyyttä, että oma isäkin hämmästyi. Toinen makasi riippumatossa omassa rauhassaan, ja kolmas innostui hakkaamaan polttopuita. Yksi poika seurasi meitä ohjaajia ympäri saarta ja yritti kurkkia, mihin piilotimme seuraavan päivän karttatehtävän rasteja.
Aikaa ja tilaa myös syvällisille keskusteluille
Myös vanhempien oli helpompi nauttia saaren tunnelmasta, kun paikalla oli monta silmäparia katsomassa poikien perään. Isienkin nuotiokeskustelut rönsyilivät humoristisista heitoista syvällisempiin pohdintoihin.
Mukana saarella oli pari onkea ja virveliä, ja auringon laskiessa jotkut lähtivätkin yrittämään kalaonneaan. Ohitse lipuva isompi laiva kiinnosti kaikkia niin, että menimme sitä porukalla rantakallioille ihmettelemään. Myöhemmin vielä eräs isä ja poika -pari löysi itsensä makoilemasta rantakallioilla, syventyneinä omaan maailmaansa.
Saariseikkailun tunnelmat kirjasi yhteisöpedagogian opiskelija, Heidi Mäki-Hakola, joka suoritti opintohinsa liittyvän harjoittelujakson Aamos Kuntotus- ja terapiapalveluiden Isät ja pojat puussa -seikkailutoiminnassa.
Isät ja pojat puussa -seikkailutoiminta on tarkoitettu isälle ja pojalle yhdessä. Pienryhmään voi osallistua pojan kanssa myös joku muu hänelle läheinen mies. Seikkailutoiminta on suunnattu 10–16-vuotiaille pojille, joilla on neuropsykiatrisia oireita.