Skip to main content
search

Tekstissä avataan lyhyesti keskeisiä sisältöjä tieteellisessä vertaisarvioidussa Frontiers in Psychology –verkkolehdessä julkaistusta artikkelista ”Restoring Connectedness in and to Nature: Three Nordic Examples of Recontextualizing Family Therapy to the Outdoors”.

Kolme pohjoismaista esimerkkiä perheterapian toteuttamisesta ulkona

Artikkeli ”Restoring Connectedness in and to Nature: Three Nordic Examples of Recontextualizing Family Therapy to the Outdoors” kuvaa kolmen esimerkin avulla perhekuntoutuksen/perheterapian toteutusta ulkona, pääosin luonnossa toimien.

Esimerkit ovat kuvauksia STEA-rahoitteisista MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön kehittämishankkeista Isät ja pojat puussa -seikkailutoimintaa neuropsykiatrisesti oireileville nuorille (2015-2017), Tyttö olet helmi! (2019-2021) ja Isovanhemmat ja lapset metsään (2000-2022). Isät ja pojat puussa jatkuu edelleen STEA:n rahoittamana, Tyttö olet helmi! jatkuu tämän vuoden kehitettyjä toimintoja jalkauttavana hankkeena ja Isovanhemmat ja lapset metsään -hankkeen kehittämiskausi päättyy tämän vuoden lopussa.

Kyseisille hankkeille on luonnossa toimimisen lisäksi yhteistä ryhmiin sijoittuva kahdenkeskisyys. Lapsi tai nuori toimii yhden vanhemman tai isovanhemman kanssa, kuitenkin samalla osallistuen laajempaan useista pareista koostuvaan ryhmään yhteisöllisyyden ja vertaiskokemusten saamiseksi.

Luonnon hyvinvointivaikutukset ja perhekuntoutus luonnossa

Luonnon hyvinvointivaikutukset ovat nykyisin hyvin tunnettuja ja tunnustettuja, muun muassa stressin lievittämisessä.

Myös MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö on jo vuodesta 1994 asti toteuttanut perhekuntoutusta luonnossa toimien, nojautuen siihen havaintoon, että monet asiakaslapsista ja myös aikuisista kokevat kehonsa ja tunteidensa rauhoittuvan luonnossa ollessa. On siis selvää, että kuntoutuksessa kannattaa ainakin osaksi aikaa siirtyä sisätiloista luontoympäristöön, jos tavoitteena on uusien tunnesäätelykeinojen kokeilu ja omaksuminen.

Luontoympäristö tukee rauhoittumisen seurauksena lapsen ja vanhemman kykyä olla yhteydessä toisiinsa myönteisellä tavalla. Esimerkiksi vanhemman kiireisestä elämänmenosta johtuva stressi vaikeuttaa toisen ihmisen asemaan asettautumista ja toisen mielen ja kehon tuntemusten ymmärtämistä myös silloin, kun on kyseessä oma lapsi. Vanhempi pystyy siis omankin mielensä ja kehonsa rauhoituttua helpommon ymmärtämään, mitä lapsen mielessä liikkuu ja millaisia kokemuksia lapsen mielessä on meneillään. Tässä on kyse erityisen tärkeästä asiasta, ns. mentalisaatiosta tai vanhemman mentalisoivasta toiminnasta suhteessa lapseen.

Seikkailun hyödyt perheiden kanssa toimiessa

Artikkelissa kuvataan luonnossa toimimisen lisäksi seikkailun/seikkailuterapian toteutusta ja havaintoja sen hyödyistä.

Sopivasti haastavien tehtävien tekeminen tai yhdessä haasteista selviäminen tuottaa perheille voimaannuttavia kokemuksia ja parantaa perheenjäsenten vuorovaikutusta.

Sopivasti haastavien tehtävien tekeminen tai yhdessä haasteista selviäminen tuottaa perheille voimaannuttavia kokemuksia ja parantaa perheenjäsenten vuorovaikutusta. Esimerkiksi perheenjäsenistä ja yhteistoiminnasta voi löytyä kykyjä ja taitoja, joiden olemassaolosta ei aiemmin tiedetty. Yhteisen ponnistelun tiedetään myös vahvistavan perheenjäsenten keskinäistä tunnesidettä.

Yllättävää kyllä, seikkailutilanteissa tai erityisesti niiden jälkeen saattaa syntyä myös hiljaisia, vahvan yhdessäolon kokemuksen täyttämiä hetkiä, joiden tiedetään olevan hyvin tärkeitä suhteen rakentumiselle tai parantumiselle. Säätiön luonnossa toteutuvassa seikkailutyössä on erityisen tärkeää synnyttää sellaisia kokemuksia, jotka mahdollistavat myös hiljaiset hetket. Hiljaisina hetkinä voi tapahtua lapsen ja vanhemman välistä toisen mielen sisältöjen ja tunteiden tutkimista kaikessa rauhassa.

Seikkailu on kehollista tekemistä, jonka aikana myös puhutaan. Puhe on kuitenkin ajoittain toissijaista. Vuorovaikutusta tapahtuu kehojen välillä ilmein, elein ja asennoin, ja myös suoraan kahden kehon välisinä tuntemuksina. Osalle ihmisistä tällainen muuhun kuin puheeseen perustuva toiminta on ainakin aluksi helpompaa kuin keskustelu.

Poikien ja isien välisessä työskentelyssä tästä on selviä havaintoja, mutta sama pätee myös tyttöihin ja äiteihin. Myös isovanhemmat ja lapset hyötyvät selvästi yhteisestä tekemisestä erityisesti työskentelyn alussa. Tekemisen myötä on syntynyt uudenlaisia mahdollisuuksia siihen, että lapsi tulee lähelle, ja juttelu isovanhempien kanssa lisääntyy ja monipuolistuu.

Palvelujen sopeuttaminen luontoa, seikkailuja ja läheistä vuorovaikusta hyödyntämällä

Artikkelissa kuvataan myös, miten perhesuhteiden laadulla saattaa hyvinkin olla yhteyttä siihen, millä tavalla luontoa arvostavan ympäristösuhteen lapsi kehittää kasvaessaan.

Nykyisenä hyvin suuria luontoon liittyviä haasteita sisältävänä aikana perhekuntoutuksen ja perheterapiankin tavoitteena voisi olla kestävään kehitykseen perustuva ns. systeeminen muutos perheessä ja laajemminkin lasten elämässä. Systeemisyys viittaa siihen, että lapsen koko elinympäristö, koti ja perhe, koulu, harrastukset, palvelut sekä rakennettu ja luontoympäristö, tulee ottaa huomioon kun lapsen hyvinvointia halutaan lisätä.

Lapsen kodin lähiluonnon ja muun ympäristön arvostaminen ja ympäristön mahdollisuuksien näkeminen ja käyttö ovat oleellisen tärkeitä nyt, kun on selvästi olemassa kasvava tarve löytää yhteisöjä ja ympäristöä säilyttäviä tekemisen ja työskentelyn tapoja.

Terapiatyön käytäntöjen ja ympäristöjen laajentaminen sisätiloista helposti toteutettaviin, ympäristöä vaaliviin ja eettisesti korkeatasoisiin palveluihin on siis monesta syystä hyvin tärkeää.

Artikkelissa suositellaan lopuksi palvelujen sopeuttamista tulevaisuudessa nykyistä nopeammin ja joustavammin perheiden monimutkaisiin haasteisiin kokonaisvaltaisella ja kokemuksellisella tavalla luontoa, seikkailuja ja läheistä vuorovaikutusta hyödyntämällä.

Frontiers-artikkelin kirjoittajat

Frontiers-artikkelin ”Restoring Connectedness in and to Nature: Three Nordic Examples of Recontextualizing Family Therapy to the Outdoors” kirjoittajat ovat psykologi (PhD) Carina Ribe Ferneetä lukuun ottamatta MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiöstä.

Psykologi (FT) Markus Mattsson toimii hankepäällikkönä Isovanhemmat ja lapset metsään –hankkeessa, Kanerva Pärnänen on kasvatustieteen opiskelija ja tekee pro gradu -työtä samasta hankkeesta.

Psykologi (PsL) ja perheterapeutti Pekka Lyytinen työskentelee kuntoutussuunnittelijana MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä.

Carina on säätiön norjalaisen yhteistyökumppanin Sörlandetin sairaalan lasten ja nuorten mielenterveysyksikön seikkailuterapiaa kehittävän työryhmän johtaja.

Pekka Lyytinen

Lähde: Mattsson M, Fernee CR, Pärnänen K and Lyytinen P (2022) Restoring Connectedness in and to Nature: Three Nordic Examples of Recontextualizing Family Therapy to the Outdoors. Front. Psychol. 13:768614. doi: 10.3389/fpsyg.2022.768614