Perheterapiaa ja seikkailullisia työskentelytapoja on yhdistetty ainakin 1980-luvulta asti. Seikkailun ja perheterapian yhdistelmällä on monia positiivisia vaikutuksia: sillä voidaan edesauttaa nuorten ja heidän vanhempiensa välisten ristiriitojen ratkaisua ja ongelmakäytöksen muutosta. Seikkailu sopii erinomaisesti perheterapian välineeksi, sillä perheterapiassa olennaisinta eivät ole perheenjäsenet yksilöinä, vaan perheenjäsenten välinen vuorovaikutus.
Seikkailu perheterapian välineenä
Ei ole ehkä aivan helppo äkkiseltään keksiä, mikä yhdistää seikkailua ja perheterapiaa. Seikkailu sanana on kuitenkin kaikille tuttu. Varsinkin lapset näyttävät tietävän lähes sisäsyntyisesti, mitä lähdetään tekemään, kun lähdetään ”seikkailemaan”. 1990-luvun alussa seikkailu alkoi merkitä uudella tavalla myös työmuotoa, jota käytetään perheiden sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa ja nuorisotyöntekijöiden työssä.
Vapaamuotoinen seikkailu kallioilla, metsissä, rannoilla ja kaupungin ympäristöissä sai leikin ja huvin sijasta vakavampia muotoja työvälineenä, jolla etsittiin helpotusta ihmisten tukaliin tilanteisiin ja ongelmiin. Seikkailua yritettiin tuossa vaiheessa määritellä. Se ei onnistunut, mutta joitakin seikkailulle tyypillisiä ominaisuuksia löydettiin.
Seikkailussa etsitään voimaa yhteistyöstä
Seikkailuun kuuluu ihmisen aiempiin kokemuksiin verrattuna uusia tilanteita tai ympäristöjä. Siinä tehdään jotakin, mihin liittyy riskejä – esimerkiksi kiipeillään tai mennään paikkoihin, joissa ei ole täysin turvallisen tuntuista. Tekemisen lopputulos ei ole tiedossa etukäteen, vaan seikkailun aikana täytyy löytää uusia ratkaisuja, joilla tulos saavutetaan. Usein tähän sisältyy se ajatus, että täysin yksin on vaikea tai mahdoton selvitä – täytyy toimia yhdessä tai saada apua ja tukea toisilta ihmisiltä.
Arki lasten kanssa on seikkailua
Tein itse seikkailutyötä tuolloin 90-luvun alussa. Sitten onnekkaasti perustin kumppanini kanssa perheen, ja saimme kaksi lasta. Kesti aikansa ennen kuin huomasin, mitä yhteistä seikkailulla ja perhe-elämällä on, vaikka jotakin tutunomaista heti havaitsinkin. Uudet tilanteet, kokonaisvaltaiset kokemukset, riskit, lopputulos ei tiedossa… Siinähän se. Seikkailun ominaisuudet sopivat perhe-elämään lasten kanssa täsmälleen. Lapset seikkailevat pienestä pitäen joka päivä ja toteuttavat näitä samoja seikkailun ominaisuuksia. Ei tarvitse lähteä huimiin reissuihin, sillä seikkailu on kotona. Pienen lapsen näkökulmasta koti on uusi, tutkimusretkien arvoinen paikka täynnä kiinnostavia ja pelottaviakin yllätyksiä.
Perheterapian ja seikkailun yhdistämisen hyvät vaikutukset
Lopulta seikkailu työtapana tuotiin myös perheiden auttamis- ja tukityöhön, perheterapiaan ja kuntoutukseen. 1980-lopulla Yhdysvalloissa tehtiin kymmenissä eri hankkeissa perheterapiaa liittäen siihen erilaisia seikkailullisia toimintoja. Kun hankkeita arvioitiin kriittisesti, todettiin että yhdistämällä perheterapiaa ja seikkailua saavutettiin hyviä tuloksia esimerkiksi nuorten ja heidän vanhempiensa välisten suhteiden ja vuorovaikutuksen pulmissa, ristiriitojen ratkaisussa, ongelmanratkaisussa ja ongelmallisena pidetyn käyttäytymisen muuttumisessa. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä alettiin tuolloin myös yhdistää seikkailua ja perhekuntoutusta ja se on jatkunut siitä alkaen.
Perheterapiassa ratkaisuja etsitään yhdessä
Perheterapia on työtapana hiukan samanlainen kuin ryhmässä toteutettava seikkailu. Koko perhe tulee terapiaan yhtä aikaa. Kaikki kuulevat mitä muut sanovat, ja perheenjäsenet saavat tietää toistensa ajatuksista ja tunteista. Vaikeina pidettyjä asioita käsitellään yhdessä, ja kaikilla perheenjäsenillä on oikeus ja suorastaan velvollisuus sanoa, mitä mielessä liikkuu. Ratkaisuja asioihin etsitään yhdessä, ja kuka tahansa perheenjäsen voi oivaltaa tai keksiä tai ehdottaa jotakin ratkaisevan tärkeää.
Seikkailullinen perheterapia vahvistaa lapsen luottamusta vanhempiin
Kuten vanha seikkailusanonta kuuluu, kaikki ovat miehistöä yhteisessä laivassa, eikä kukaan ole vapaamatkustaja. Laiva täytyy saada kulkemaan pystyssä oikeaan suuntaan turvallisesti, ja siihen tarvitaan jokaista perheenjäsentä. Seikkailussa, perheterapiassa ja perheen elämässä yleensäkin lapset ovat tavallisesti valtavan kiinnostuneita näkemään, miten vanhemmat hoitavat hommansa ja miten he selviävät tukalista tilanteista. Lapset myös tarvitsevat oman turvallisuudentunteensa ja kehittymisensä vuoksi tietoa siitä, että vanhemmat selviytyvät. Vanhemmat puolestaan ovat tavallisesti hyvin kiinnostuneita lastensa selviytymisestä, turvallisuudesta, taidoista ja kekseliäisyydestä.
Seikkailu avaa ovia uusiin mahdollisuuksiin
Jos käy niin onnekkaasti, että perheterapiaa ja seikkailua voi yhdistää, saattaa tapahtua jotakin sellaista, mitä kukaan perheenjäsenistä ei ole osannut odottaa tai toivoa. Sitten mietitään yhdessä, miten tällainen uusi asia voi vaikuttaa elämään kotona. Laivavertausta jatkaen perheterapian ja perheseikkailun yhtenä hyvänä tuloksena voi olla se, että lapset näkevät, että kyllä vanhempi tai vanhemmat kuitenkin loppujen lopuksi ovat ne joille kapteenin homma kuuluu.
Pekka Lyytinen
Kirjoittaja työskentelee psykologina, perhe- ja pariterapeuttina sekä seikkailuohjaajana MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä.