Skip to main content
search

Vähitellen ymmärsin, mitä outojen lyhenteiden takana piilee. Olihan Se läsnä jo ensimmäisenä päivänä. Se pulppuili kuulemistani tarinoista, pullisteli pakattuna kellarin retkilaatikoihin, kuvastui kirjojen sivuilta – himmeänä häivähdyksenä rivien väleissä.

Kirpeänä, joulukuisena pakkasaamuna astelin ensi kertaa sisään Puutarhakadun toimipisteen ovista. Toimistolla minut otettiin lämpimästi vastaan.

Kuulin monia hauskoja sattumuksia vuosien varrelta – tarinoita Kuntoutus- ja kehittämiskeskus Huvituksesta ja Paimion satumaisista metsistä. Joissakin muistoissa aistin ripauksen haikeutta, luopumistakin. Tapasin paljon ihmisiä ja opin lisää organisaatiosta. Sain lempeää opastusta kahvihuoneen etiketistä.

Tyttö, olet helmi. ILME. IPP. LAKU.

Säätiön hankkeet ja palvelut muodostivat koodeja ja lyhenteitä, jotka kuulostivat korvissani salakieleltä.Nuotti -valmennusOma väylä -kuntoutus.

Vähitellen ymmärsin, mikä on se yhteinen tekijä, joka piilee kaiken toiminnan ja outojen lyhenteidenkin takana. Olihan Se läsnä jo ensimmäisenä päivänä.

Lapsen ja perheen hyvinvointi, vuorovaikutus, palveluohjaus, seikkailutoiminta

Sain toimistosta mukaani kunnon lukupaketin. Kuvauksia säätiön toiminnasta vuosien varrelta. Oppaita, joilla hahmottaa tätä moniulotteista kokonaisuutta.

Monien teosten sivuilta löytyi kuvauksia aidoista vuoropuheluista tekijöiden kesken. Kirjoissa vaihdettiin mielipiteitä seikkailutoiminnan ytimestä tai perheen vuorovaikutuksen videokuvaamisen etiikasta.

Mielikuvissani hyppäsin mukaan keskusteluun. Niin kuin kahvihuoneessa, koin olevani tervetullut. Omine ajatuksineni ja näkemyksineni.

Isovanhemmat ja lapset metsään (ILME). Isät ja pojat puussa (IPP)

Oivalsin Sen taas kellarin uumenissa, jonne päädyin uusien työkaverieni opastuksella tutkimaan säätiön muutossa varastoitua tavaraa. Toisinaan seikkailuun tarvitaan paitsi avointa mieltä, myös sopivaa välineistöä.

Työkaverieni äänensävystä ja kertomuksista heijastui, että laatikoihin oli pakattuna – paitsi riippumattoja, pelejä, retkialustoja ja nokipannuja – myös roppakaupalla jännitystä, tekemisen iloa, onnistumisia ja hikipisaroiden tiivistymistä ihon pinnalla helmeileviksi muistoiksi, pieniksi tarinoiksi ja osaksi lasten, perheiden ja säätiön yhteistä historiaa.

Lapsilähtöinen, dialoginen, systeeminen

Ideologia, filosofia ja ajatus, jonka päällä kaikki lepää. Peruskallio, johon nojataan. Se tukeva ja hyvin ravittu oksa, johon tartutaan, kun myrskytuuli puuta oikein kunnolla heiluttaa.

Jo muutamien ensimmäisten työviikkojeni aikana tiivistyi ja kiteytyi Se, minkä kuva alkoi piirtyä esiin jo ensimmäisenä päivänä.

Se pulppuili kuulemistani tarinoista, pullisteli pakattuna kellarin retkilaatikoihin, kuvastui kirjojen sivuilta – himmeänä häivähdyksenä rivien väleissä.

Kaiken takana on yhteisö. Se on liima ja kantava voima.

Yhdessä on säätiössäkin kohdattu kaikenlaista ja niinhän sitä maailman melskeissä kohdataan. Muutokselta ei voi välttyä kukaan ja jotkut niistä huojuttavat enemmän kuin toiset.

Mikä silloin onkaan tärkeämpää kuin hyväksyvä yhteisö. Suuri tai pieni.

Perhe, tiimi, työyhteisö, verkosto. Lähellä olevien tuki kantaa vaikeimpinakin päivinä.

 

Piritta Kuusimäki
Kirjoittaja on psykologi, joka työskentelee kuntoutustyöntekijänä MLL:n lasten ja nuorten kuntoutussäätiössä.