Seikkailumenetelmien käytöstä lasten ja nuorten kanssa on saatu positiivisia tuloksia. Seikkailu kuntoutuksen menetelmänä on lisäksi asiakkaiden mielestä usein motivoivaa. Blogikirjoitus on 2. osa luontolähtöisiä menetelmiä käsittelevää blogisarjaa.
Mitä seikkailutoiminta on?
Seikkailu on toimintaa, joka vaatii itsensä haastamista ja uskaltamista. Seikkailutoiminta herättääkin usein positiivisen jännityksen tunteita. Esimerkiksi erätaidot, köysiradat, kiipeily, leikit, pelit, ongelmanratkaisutehtävät ja luottamusharjoitukset metsässä tarjoavat seikkailun mahdollisuuksia.
Luonnon hyvinvointivaikutukset tukevat seikkailun tavoitteita, ja lisäksi luontoympäristön tuntemattomuus voi herättää uteliaisuuden ja halun seikkailla.
Seikkailun vaikuttavuuden ajatellaan juontuvan siitä, että kun ihminen uskaltaa tehdä itselleen sopivan haastavia tehtäviä ja koetella rajojaan, lisääntyy tämän itsetuntemus ja itsearvostus, jotka vahvistavat yksilön kykyä selviytyä myös muilla elämänalueilla.
Lapset hyötyvät seikkailusta
Seikkailuun perustuvat menetelmät ovat tuottaneet positiivisia tuloksia lasten ja nuorten sosioemotionaalisen hyvinvoinnin, resilienssin ja itsesäätelyn suhteen.
Esimerkiksi sosioemotionaalisia haasteita omaavien lasten ulospäinsuuntautuva oireilu väheni lyhyen seikkailukuntoutusohjelman myötä. Toisen tutkimuksen mukaan erityistä tukea tarvitsevien lasten tarkkaamattomuus, hyperaktiivisuus, impulsiivisuus ja aggressiivisuus väheni, kun taas sosiaaliset taidot ja itsehillintä kasvoivat seikkailuterapialeirin myötä. Erään artikkelin mukaan läheisensä menettäneet lapset oppivat toimivia selviytymiskeinoja surunsa käsittelyyn seikkailumenetelmiä hyödyntävällä leirillä.
Seikkailumenetelmistä apua nuorten tunne-elämän haasteisiin
Seikkailumenetelmiä voidaan hyödyntää myös nuorilla, joilla on esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmia tai haasteita käyttäytymisessään.
Seikkailumenetelmien hyödyntäminen on vähentänyt monien nuorten oireiluja. Tutkimuksen mukaan nuoret muuttuivat dramaattisesti seikkailuterapiaohjelman jälkeen. Mielenterveysoireilu väheni merkittävästi sekä vanhempien havaintojen että nuorten itsearviointien mukaan. Nuorten toiveikkuus, elämänhallintataidot ja odotukset hoidon toimimisen suhteen paranivat myös ohjelman myötä.
Seikkailusta hyötyä eniten oireileville nuorille
Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että erityisesti nuoret, jotka oireilevat eniten, hyötyvät seikkailullisista menetelmistä.
Isoimmat hyödyt ovat nuorilla, joilla on kiintymyssuhteeseen liittyvä häiriö, mutta myös muita haasteita, kuten mieliala-, käyttäytymis- ja päihdeongelmia. Lisäksi hoidon vaikutukset olivat pitkäkestoisia, sillä jopa puolitoista vuotta ohjelman jälkeen nuoret voivat erinomaisesti.
Miksi seikkailulliset menetelmät siis auttavat?
Seikkailun tavoitteena on saada osallistuja käsittelemään elämäänsä uusista näkökulmista ja irti arjen rutiineista, jotka mahdollisesti ovat osasyy henkilön haasteisiin. Uudet kokemukset ja rutiinin muutokset seikkailun muodossa auttavat muodostamaan uusia näkökulmia suhteessa muihin ja itseen.
Seikkailu tarjoaa uusia rooleja
Seikkailullinen toiminta voi saada aikaan perheenjäsenten roolien muutoksia, jotka muuttavat koko perhesysteemiä.
Lapsi voi esimerkiksi ottaa johtavan roolin seikkailulla, jolloin hän voi omaksua uudenlaisen roolin vastuuntuntoisena ja vanhemmistaan huolehtivana. Lisäksi vanhemmat voivat nähdä lapsensa uudella tavalla itsenäisenä ja pätevänä ihmisenä, jolloin lapsen rooli perheen “ongelmana” voi hellittää.
Seikkailu tukee nuorten kehitystehtäviä
Nuorille seikkailulliset menetelmät tarjoavat voimakkaita elämyksiä, jotka vetoavat tämän ikäryhmän taipumukseen ottaa riskejä.
Lisäksi ryhmämuotoinen toiminta vastaa nuorten kehitykselliseen tarpeeseen olla vertaistensa kanssa paljon tekemisissä. Koska seikkailu tapahtuu usein ryhmämuotoisesti, siinä pääsee harjoittelemaan sosiaalisia taitoja ja yhteistyötä. Ryhmämuotoisuus tarjoaa mahdollisuuden kehittää luottamusta, tehokasta kommunikaatiota ja ongelmanratkaisutaitoja.
Seikkailu tukee lapsen ja nuoren myönteistä minäkuvaa
Seikkailu tarjoaa lisäksi välineitä omien vahvuuksien tunnistamiseen. Seikkailullinen toiminta tarjoaa yksilöille olosuhteet, jotka on suunniteltu antamaan heille mahdollisuus osoittaa pätevyytensä ja voittaa itse asettamansa rajoitukset.
On ajateltu, että seikkailukokemus parantaa minäkäsitystä kehittämällä minäpystyvyyttä ja itsesäätelytaitoja.
Seikkailu on motivoivaa
Seikkailu kuntoutuksen menetelmänä on usein asiakkaiden mielestä motivoivaa ja vähentää hoitoon kohdistuvaa vastustusta.
Luonnossa oleminen tuottaa tunteen vapaudesta, toisella tavalla kuin vaikkapa laitoksessa tapahtuva hoitomuoto. Esimerkiksi lasten kanssa seikkailun konkretia voi paremmin houkuttaa keskusteluun ja kokemusten reflektointiin yhdessä seikkailuun osallistuvan ryhmän kanssa.
Tutustu myös blogisarjan ensimmäiseen osaan luonnon moninaisista hyvinvointivaikutuksista ihmiselle!
Kirjoittaja: Kanerva Pärnänen
Lähteet
Bandoroff, S. & Scherer, D. G. 1994. Wilderness Family Therapy: An Innovative Treatment Approach for Problem Youth. Journal of Child and Family Studies, 3 (2), 175–191.
Combs, K. M., Hoag, M. J., Roberts, S. D., & Javorski, S. 2016. A Multilevel Model to Examine Adolescent Outcomes in Outdoor Behavioral Healthcare: The Parent Perspective. Child & Youth Care Forum. 45: 353– 3665. doi: 10.1007/s10566-015-9331-0.
Greenberg L. A. 2010. Multi-informant evaluation of a summer therapeutic camp for children with special needs: Parent and counselor ratings and child self-report. Alliant International University.
Harper, N.J. & Russell, K.C. 2008. Family involvement and outcome in adolescent wilderness treatment: A mixed-methods evaluation. International Journal of Child & Family Welfare, 1: 19-36.
Hoag, M. J., Combs, K. M., Roberts, S., & Logan, P. 2016. Pushing Beyond Outcome: What Else Changes in Wilderness Therapy. Journal of Therapeutic Schools and Programs, doi: 10.19157/JTSP.issue.08.01.06
Linnossuo, O. 1998. Tutkimuskatsaus seikkailukasvatusinterventioiden vaikuttavuudesta. Tieto kiertoon -monistesarja 10/1998. Helsinki: Stakes.
Nettina J. 2005. A concept mapping study of the perceived benefits of a therapeutic and recreational camp for grieving children. State University of New York.
Mäkinen S. 2020. Seikkailukasvatuksen mahdollisuudet perusopetuksessa. Teoksessa S.Karppinen, M. Marttila & A. Saaranen-Kauppinen (toim.): Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia 2020: Outdoor Adventure Education in Finland – pedagogical and didactic perspectives. Humanistinen ammattikorkeakoulun julkaisuja 97.
Riihimäki, M. 2020. Adventurous Occupations and Spiritual Change in Adventure and Outdoor Therapy. Teoksessa S.Karppinen, M. Marttila & A. Saaranen-Kauppinen (toim): Seikkailukasvatusta Suomessa– pedagogisia ja didaktisia näkökulmia 2020: Outdoor Adventure Education in Finland – pedagogical and didactic perspectives. Humanistinen ammattikorkeakoulun julkaisuja 97.
Sweeney M. 2010. Outdoor Behavioral Healthcare treatment outcomes: Wediko Children’s Services short-term residential treatment program. George Washington University.
Tucker, A. R., Widmer, M. A., Faddis, T., Randolph, B. & Gass, M. 2016. Family Therapy in Outdoor Behavioral Healthcare: Current Practices and Future Possibilities. Contemporary Family Therapy. 38: 32– 42. doi: 10.1007/s10591-015-9370-6.
Virtanen, V-M. 2011. Korkeita vuoria ja suuria kokemuksia – Seikkailutoimintaa perhe ja ryhmäkuntoutuksessa. Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö.
Williams, B. 2000. The treatment of adolescent populations: An institutional vs. a wilderness setting. Journal of Child and Adolescent Group Therapy, 10, 47–56.