Skip to main content

Onnistumisia, onnen hetkiä ja rentoa yhdessä olemista – niistä on isovanhempien ja lastenlasten metsäretket tehty.

Metsäheittäytyminen

”Tää on hei ihan niinku miekka kivessä!”

Suunnitelmaa voidaan vaihtaa lennosta, ja keskitytäänkin siihen kantoon, johon joku on iskenyt kepin pystyyn. Vilpitön ilo lapsen katseessa, kun aikuinen ehtii pysähtyä siihen hetkeen ja olla mukana siinä ilon tunteessa, jonka se ”miekka” siinä kivessä saa aikaan.

Näitä heittäytymisen hetkiä olemme saaneet kokea monia Isovanhemmat ja lapset metsään! -toiminnan aikana. Mieleen on erityisesti jäänyt kerta, jolloin isoäiti innostui lapsen kanssa vuorikiipeilemään kuraista mäkeä lumisohjossa uudestaan ja uudestaan.

Toisella retkellä isovanhempiryhmä heittäytyi täysillä iloiseen leikkiin, metsäkakun tekemiseen. Kukapa ei olisi metsässä kakkua tehnyt?

Myös erään isoäidin laulun säe spontaanisti matkalla metsään on jäänyt mieleen tunteikkaana hetkenä ja ihanana heittäytymisenä tunnelmaan. Pientä hyräilyä kuulemme useinkin, ehkä hyräilemme itsekin.

Isovanhemmat ja lapset metsään!Yhteisiä onnistumisen kokemuksia metsässä

Isovanhemmat ja lapset metsään! tapahtuu lähes kokonaisuudessaan metsässä. Huonolla säällä saatamme toki lämmitellä tai syödä aamiaista sisätiloissa. Telttojen ja pressujen kanssa voimme luoda sellaisen ympäristön, että pienet sateet ja myrskyt eivät toimintaa kaada. Viltit ja nuotio lämmittävät, kaakaosta puhumattakaan.

Toiminta mukautetaan aina ryhmän tarpeiden mukaiseksi. Joskus liikutaan reippaammin, joskus hiivitään hiljaa. Yleensä ainakin nauretaan. Ryhmästä tulee aina itsensä näköinen.

Aina ihan kaikilla eivät asiat onnistu helpoimman kautta. Meidän tehtävämme on mahdollistaa yhteiset onnistumisen kokemukset ja tukea niitä. Sydäntä lämmittää, kun huomaa, että siihen ei aina tarvita kovin paljon. Joskus tärkeä juttu on se, miten löytää yllättäen uuden ystävän, jolla on ehkä jotain samankaltaisia haasteita. Toisella kerralla ilo löytyy siitä, että mummukin haluaa laskea pulkalla mäkeä. Vertaistuen merkitys on valtava, oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen.

Onneksi kaikkia asioita ei tarvitse sanoittaa. Joskus se auttaa, mutta usein katse riittää, tai pieni kosketus, halaus tai hipaisu.

Isovanhemmat ja lapset metsään!Mitä retkistä jää käteen

Usein retkillä keskitymme vain olemiseen, toisten huomioimiseen ja kuuntelemiseen. Toki siinä sivussa tulee yhdessä tehtyä ruokaa, rakennettua leiriä ja puuhattua montaa muuta mukavaa asiaa. Pääasia on kuitenkin yhdessä oleminen, isovanhemman ja lapsen välinen suhde.

Annamme retkillä positiivista, välitöntä palautetta lapsille ja kehotamme isovanhempia tekemään samoin.

Päivän päätteeksi olemme saattaneet yhdessä tehdä perinteisen ”kehusydämen” lapselle. Siihen isovanhemmat ja muut retkellä olevat aikuiset ovat kirjoittaneet lapsesta iloisia ja positiivisia huomioita. Usein lapset ottavat kehut vastaan kainostellen, joskus heistä huomaa heti, miten tärkeää palaute oli.

Uskomattoman vilpitöntä ja koskettavaa on se, miten lapsi saattaa kiepsahtaa isovanhemman kaulaan, kun häntä pyydetään antamaan palautetta tämän toiminnasta. Siinä ei sanoja kaivata.

Mitä Isovanhemmat ja lapset metsään! -toiminta on ja miten siihen pääsee mukaan?

– Saija-Riikka Louhelainen, Isovanhemmat ja lapset metsään! -toiminnan hanketyöntekijä