Osallistuminen seikkailuterapiakonferenssiin

Edellinen seikkailuterapiakonferenssi oli Australiassa nelisen vuotta sitten. Olin kuullut siitä paljon hyvää kollegoiltani ja he olivat hehkuttaneet toistakin EU-alueen reissua aiheen tiimoilta.

Matkat ovat pitkiä ja pikkulapsiarjessa viikon konferenssiin osallistuminen on toisinaan aika vaikeaa saada mahtumaan kalenteriin ja elämäntilanteeseen. Tahtotila oli kuitenkin kova, perheen tuki vahva ja minä menin.

Inspiraatiota uusiin seikkailuun nojautuviin kuntoutuksen menetelmiin

Torstain avauspuheessa hahmoteltiin luontokokemusta neljään luokkaan – keholliseen, tietoiseen, esteettiseen ja hengelliseen.

Se kuulosti tutulta ja omiin ajatuksiin hyvin istuvalta, mutta samalla hienolla tavalla uudesti muotoillulta ja erinomaisesti esitetyltä. Tämä jaottelu antoi hyvät raamit myös tälle matkakertomukselleni.

Toivoin tältä reissulta löytäväni inspiraatiota uusiin seikkailuun nojautuviin kuntoutuksen menetelmiin ja niiden palvelumuotoiluun ja kehittämiseen. Ymmärsin kaipaavani jotain muuta ja saaneeni paljon enemmän.

Kehollisuus

Kehollisesti ja fysiologisesti pääsin tutkimaan rajojani ja kokemaan uutta.

Matka autolla vei Tukholmasta suunnilleen kaksitoista tuntia taukoineen ja paluumatka oli samaa luokkaa, mutta viikon haasteiden väsyttämänä.

Meri oli kirkas, suolainen, valtava ja jännittävä. Tunnelit olivat hämmentäviä visuaalisesti, sekä arkkitehtuurisesti. Meduusat kelluivat vieressä polttavine lonkeroineen. Vuoret kutsuivat haastamaan itseäni ja joki inspiroi minut sukeltelemaan keskelle kuohuvaa virtaa ja roikkumaan sen voimassa kuin vesikasvit. Kehoni pystyi tähän.

Tietoisuus

Tietoisesti sain kuulla muiden kokemista yhteisöllisistä ja ammatillisista haasteista, kokemuksista ja näkökulmista. Sain käsitystä siitä, miten valtavat resurssit minulla on töissäni ja elämässäni.

Sain vahvistusta siihen, että kansainvälinen yhteisö on kiinnostunut ja innostunut siitä, mitä minä ja kollegat puuhaamme.

Pääsin jakamaan ajatuksiani kehittymisen tarpeista ja työllistymisen mahdollisuuksista.

Esteettisyys

Esteettisesti näin, koin ja arvostin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia kotoisien ympäristöjen kanssa.

Vuorten kivi oli paikoitellen hyvin tuttua. Tutut kasvit sopeutuivat ympäristöön tavoilla joita en ollut ennen nähnyt omin silmin. Meduusat olivat kuin kelluvia kukkia vedessä.

Hengellisyys

Hengellisesti olin vaikuttunut syvästi.

Jylhän maiseman näkemisen olisi pitänyt olla pysäyttävää, mutta ajoin sen ohi. Jatkuvasti. Satoja kilometrejä. Se oli hämmentävää ja teki hieman pahaa, mutta sai arvostamaan viimein pysähtymistä ja läsnäoloa sitäkin enemmän.

Yhteisöllisesti sain eniten

Matkaseurue, Team Finland, seikkailuterapian monisatapäinen yhteisö ja ympäristö arvosti, kannusti, koki yhdessä, iloitsi, jakoi ja nauroi. Parhaimmillaan oma syvä kokemus heijastui samalla aallonpituudella ja vahvistui sanojen, tekojen, halausten ja läsnä olemisen kautta.

Minua kannustettiin laulamaan ja se ei sitten viikon aikana meinannut loppua millään. Tilanteet seurasivat toisiaan ja vahvojen yhdessä ja yksin koettujen kokemusten äärellä ääneen laulaminen toi upeaa lisäarvoa kokemuksiin. Joskus pienessä piirissä, toisinaan suuremman ryhmän seurassa ja sitäkin useammin yksin luontoelementin inspiroimana.

Konferenssin teemat

Konferenssin teemat pyörivät usein vaikeidenkin aiheiden äärellä. Vähävaraisempien maiden ja yhteisöjen osallistaminen herätti kysymyksiä ja ehdotuksia. Ympäristökriisiin pohdittiin maltillista lähestymistä luontosuhteiden vahvistamisen kautta.

Jenkkien kanssa ihmetelty yhteisön ja yksilön pahoinvointi ja sen tukeminen siellä toisinaan tahdonvastaisina interventioina oli nostattanut tunteita ja ristiriitoja jo vuosia, joiden purkamiseen käytimme tiistai-iltana yhteisönä useamman tunnin.

Päätösaamuna kuulimme Oslossa tapahtuneesta iskusta Pride yhteisöä kohtaan, sekä USA:n aborttikeskustelun ikävästä käänteestä. Pidimme hiljaisen hetken, mutta emme pysähtyneet. Elämän pitää jatkua. Auttamisen pitää jatkua.

Ympäristökriisi ja juhannuskokko saivat minut runoilemaan.

On vieressäni rannalla
Kokko koottu roskista
Ne nousevat pian ylöspäin
Savuna ja tuhkana
Toivon, että hajotessaan
Pieneksi ja hauraaksi
Ne voivat tulla takaisin
Palaamatta roskiksi.

Kotiin vietävät

Otan tältä reissulta mukaani muistoja, itsevarmuutta ja voimaa. Omaan työhöni NUOTTI-valmentajana sain lisää arvostusta ja iloa. Koetan muistaa arvostaa niitä resursseja ja valinnan mahdollisuuksia, mitä meillä on.

Tämän tyyppistä valmentavaa työtä saisi olla enemmänkin.

Seikkailu muiden upeiden menetelmien mukana vaatii enemmän aikaa kuin toimistolla keskustelu. Erityisesti kun se luodaan alusta loppuun yhdessä jo ajatuksesta lähtien. Yhteinen seikkailu prosessina idean kautta toteutukseen ja purkuun on kuitenkin äärettömän hedelmällistä ympäristöä kasvulle, kehitykselle, kuntoutukselle ja vuorovaikutukselle.

Tätä lisää.

 

Valtteri Liimula
NUOTTI-valmentaja, kuntoutustyöntekijä, seikkailuohjaaja, sosionomi (AMK)