Skip to main content
search

Mitä tehdä, kun lapsi ei tottele?

”En tee, en haluu, eieiei!” Vanhemman kärsivällisyyttä koettelevat sanat ja lausahdukset ovat tuttuja lapsiperheissä. Vanhemman pyyntöjen ja kehotusten vastustaminen voi johtua monista syistä. Mikä neuvoksi, jos vastustus on jatkuvaa?

Tahtoikä – omien tarpeiden ilmaisua

Tietyissä ikävaiheissa kehitykseen kuuluu ns. tahtoikä, jolloin lapsi harjoittelee omien tarpeidensa ilmaisua tavallista ponnekkaammin. Lapset kehittyvät yksilöllisesti, mutta tyypillisesti 2-3 –vuotiaana kohdataan tämän vaiheen ensimmäinen aallonharja, kun taas toinen huippu saavutetaan monissa perheissä esikouluvaiheessa.

Uusien taitojen voimakas kehittyminen ja oivallus erillisyydestä suhteessa vanhempiin johdattavat lapsen suurien tunteiden äärelle.

Lapsen synnynnäinen temperamentti vaikuttaa tunteiden ilmaisun voimakkuuteen

Tunteiden ilmaisun voimakkuuteen vaikuttaa mm. lapsen synnynnäinen temperamentti. Siinä missä toinen kuohahtelee näkyvästi ja kuuluvasti, tasaisemman taaperon tahtovaihe saattaa jäädä vanhemmilta jopa huomaamatta reaktioiden sulautuessa arjen toimintaan joustavammin.

Kaikessa kuormittavuudessaankin kyse on kehityksen kannalta tärkeästä vaiheesta. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että vastustus vain jatkuu ja tahtoikä tuntuu pitkittyvän, mikä neuvoksi?

Lapsi ei tottele

Kun lapsi ei tottele – varmista nämä kuusi asiaa

Jos lapsi protestoi toistuvasti ja arki tuntuu olevan yhtä tahtojen taistelua, varmista:

1. Millainen lapsen energiataso ja vireystila on? Syökö lapsi säännöllisesti ja onko unen määrä riittävä?

Lapset kasvavat nopeasti, joten on luonnollista, että vanhemmasta tuntuu, ettei aina pysy muuttuvien vaiheiden perässä. Ehkä lapsen kehitysvaihe vaatiikin enemmän ravintoa tai lepoa. Onko päiväunen tarve muuttunut? Tuntuuko vuorokausirytmi sopivan lapsen tarpeisiin?

2. Tietääkö lapsi, mitä häneltä odotetaan?

Ohjeet on hyvä antaa lapselle mahdollisimman selkeästi ja konkreettisesti. Sen sijaan, että sanoisit ”Käyttäydy hyvin”, pilko käyttäytyminen osiin ja kerro lapselle täsmällisesti, miten toivot hänen toimivan: ”Istu paikallasi siihen asti, kun olet syönyt voileivän”.

3. Onko arjessa tapahtunut muutoksia, jotka ovat kuormittaneet lasta?

Tällaisia voivat olla esimerkiksi erilaiset kriisitilanteet, kuten tärkeän ihmisen tai ihmissuhteen menetys, muutto, päiväkodin tai koulun vaihtuminen tai muutokset kaverisuhteissa.

Lapsi on usein myös vanhempien parisuhteen ”tunnemittari”. Ilmapiirin kiristyminen perheessä voi näkyä lapsessa mm. ärtyisyytenä, tottelemattomuutena, vetäytymisenä tai muutoksina syömisessä tai nukkumisessa.

4. Toimivatko lasta kasvattavat aikuiset johdonmukaisesti sääntöjen suhteen

Lapsen elämää rikastuttavat aikuiset, jotka ovat aidosti omia persooniaan. Olisi tylsää, jos kaikki koettaisimme sopia samaan muottiin. Sääntöjen suhteen lapselle luo kuitenkin turvaa, jos aikuiset toimivat kutakuinkin samoin. Jos toinen antaa helposti periksi ja toinen koettaa pysyä tiukkana, voi seurauksena olla epäkiitolliset roolit perheen sisällä ja alituiseen ”jankkaava” lapsi.

Etenkin pienemmät lapset hyötyvät selkeistä ja pysyvistä säännöistä. Käsitys syy-seuraussuhteista ja asioiden suhteellisuudesta kehittyy iän karttuessa. Tällöin tulee mahdolliseksi neuvotella ja tehdä sopimuksia lapsen kanssa.

Lapsi ei tottele | Aamos MLL

5. Onko arkenne liian kiireistä tai suorituskeskeistä?

Joskus hektinen nykyarki etäännyttää huomaamatta vanhemmat ja lapset toisistaan, mikä heijastuu vuorovaikutukseen. Tilanteet, joissa toisemme kohtaamme ovat usein aikataulujen raamittamia tai suoritusten määrittämiä, kuten kiireen sävyttämät harrastuskuljetukset tai kiistely läksyistä ja kotitöistä. Jos tuntuu, että yhteys lapseen on kadonnut ja vuorovaikutus saanut kielteisen sävyn, on tärkeää miettiä, miten tilanteen voisi korjata.

Paras lääke on usein yhteinen, kiireetön tekeminen ja jaetut, myönteiset kokemukset arjessa. Toiminnan sisällön suhteen lapsilta itseltään tulee usein hyviä ideoita; leipominen, ruonlaitto, elokuvailta, lautapelit, yhteinen metsäretki. Tärkeää on valita toiminta, joka tuntuu luontevalta sekä lapsen, että vanhemman näkökulmasta. Aina ei tarvita elämyksiä tai erityisesti suunniteltua ohjelmaa. Voit aloittaa vaikka viidestätoista minuutista päivässä, jolloin päätät olla vain lasta varten.

Kuuntele, mitä hänellä juuri tänään on mielessään, mikä hänelle on tärkeää, mikä häntä motivoi ja innostaa tai onko hän ehkä jostakin asiasta huolissaan. Älä lannistu, jos lapsi ei heti lähde kertomaan mietteitään – lapsi valitsee usein hänelle sopivan hetken itse.

Toistuvat yhteiset hetket luovat ajan ja tilan sekä myönteisten että kielteisten kokemusten jakamiselle.

6. Onko sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen ollut lapselle haastavaa läpi lapsuusiän?

Joskus uhmakkuutena näyttäytyvän käytöksen takana voi piillä diagnosoimaton neuropsykiatrinen häiriö, kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) tai autismikirjon häiriö.

On mahdollista, että levottomuus, impulsiivisuus ja vaikeudet itsesäätelyssä tai sosiaalisten tilanteiden hahmottamisessa johtavat vastustavaan käyttäytymiseen erityisesti ympäristöissä, joissa lapsen kuormitustaso nousee. Usein haasteet näkyvät erityisesti päiväkoti- tai kouluympäristössä, jossa aistiärsykkeitä ja sosiaalista kuormitusta on kotiympäristöä enemmän.

Jos mietit, voisiko lapsellasi olla neuropsykiatrisia piirteitä, voit konsultoida esimerkiksi kotikuntasi neuvolapsykologia, koulupsykologia tai kouluterveydenhuoltoa.

Aamos MLL:ssä sinulla on käytössäsi sekä lastenpsykiatrin, psykologin että toimintaterapeutin palvelut. Tarjoamme myös maksutonta palveluohjausta.

Ota rohkeasti yhteyttä!

Piritta Kuusimäki
Psykologi