Skip to main content

Nuorten mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet 2000-luvun alusta. Nuoret hakevat yhä useammin apua pulmiinsa, ja tietoisuus mielenterveysasioista on kasvanut. Nuorten opiskelu- ja työelämä on vaativaa, ja erityisesti nivelkohdat eri elämänvaiheiden välillä ovat ratkaisevia, jotta nuori ei putoaisi tai jäisi osattomaksi.

Kun nuoren mielenterveys horjuu

”Olin jotain viistoista. Kaverit oli menneet jonnekin, mut mä olin tässä. Jumissa. Ne sano, että tänään siellä on kova bändi esiintymässä, mutta mulla ei ole sinne kuulemma mitään asiaa. Ei tällasilla ole sinne mitään asiaa. Koska mä olin niitten mielestä ruma ja iso, läski. Ja kai mä sit olinkin.

Ton ajatuksen kanssa meni muutama kuukausi ja yhtäkkiä vuosi. Mä olin aina yksin kotona. En mä mennyt minnekään. Kaverit ei kaipaillu. Eikä mutsikaan mitään outoa huomannu. Mä ajattelin, et mun kai kuuluu olla syrjässä, piilossa. Ahdisti. Mikään ei enää tuntunu miltään. Seurailin kavereitten touhuja Instassa. Olin tosi ahdistunut ja yritin miettiä mikä auttais, kun en kuitenkaan halunnu lähteä ovesta ulos minnekään. Sitte yhtenä päivänä tuntui lämpimältä käsivarressa. Viilto. Edes joku tuntui joltakin. Olo oli jotenkin helpottunu.”

Yhä useampi nuori kokee ahdistusta tai masennusta

Nuorten mielenterveyden häiriöistä tavallisimpia ovat masennus ja ahdistuneisuus. Ahdistuneisuus voi liittyä tiettyihin tilanteisiin, pelon kohteisiin tai se voi olla yleistynyttä, ahdistuneen tunnetilan kokemista suuressa osassa elämää. Masennus- ja ahdistuneisuusoireita on usein samanaikaisesti.

Masennukselle tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi:

  • Pitkittynyt alakuloinen mieliala
  • Aikaansaamattomuus
  • Itseluottamuksen väheneminen
  • Selittämättömät fyysiset oireet: päänsärky, pahoinvointi tai lihaskivut

”Mutsi kysyi, että millainen päivä mulla oli ollut koulussa. Sit mä repesin. Mä en ensin saanu sanottua mitään, mut kun mutsi ei lähtenytkään siitä pois, vaan jäi odottamaan, et sanonko mä jotain, niin sit mä sanoinkin: ’Mulla on ihan paska olo!’ Päätin siinä samassa, et tää ei jää tähän. Sit se huomas mun jäljet käsivarressa. Ei kauhistellu. Halusi vaan auttaa arpien kanssa. Päätettiin soittaa kouluterkkarille. Se on mukava tyyppi. Sille voi puhua mistä vaan.”

Piilossa tai isosti näkyvissä

Itseään viiltelevä nuori voi näyttää ulkoisesti hyvinvoivalta, mutta sisäisesti hänellä on usein heikko itsetunto ja hän pitää itseään muita huonompana. Usein hän myös häpeää viiltelyään ja on yksinäinen. Ahdistuneisuus ja muut nuoren mielenterveyden haasteet saattavat ilmetä käytöshäiriönä: näpistelynä tai piittaamattomuutena yhteisistä normeista ja säännöistä. Nuori voi hakea huomiota keinolla millä hyvänsä.  Hän saattaa valehdella asioista, olla vihainen ja kouluun meneminen voi olla vaikeaa. Myös runsas päihteiden käyttö ja esimerkiksi toisten omaisuuden tuhoaminen voivat kuulua asiaan. Mikä tahansa käyttäytymisen häiriö ei kuitenkaan ole käytöshäiriö – käytöhäiriöstä on kyse vain silloin, kun tautiluokituksen tarkat kriteerit täyttyvät.

Puhu nuoren kanssa suoraan

Nuorten mielenterveyden tukeminen lähtee ennaltaehkäisystä: kysellään nuoren kuulumisia ja tunnistetaan tavallisuudesta poikkeava. Nuoret arvostavat selkeää ja suoraa kommunikointia, ja omien vanhempien aito kiinnostus heidän asioitaan kohtaan on hyvin tärkeää. Riittävä vanhemmuus, tunteiden ilmaiseminen ja ongelmien ratkominen keskustellen luovat pohjaa toimivalle ja alati muuttuvalle kehitysvaiheelle perheenjäsenten välisessä suhteessa. Tehdään asioita yhdessä ja otetaan nuoren toiveet huomioon.

Joskus nuori kaipaa samalla tavalla läheisyyttä ja kosketusta kuin ollessaan pikkutyttö tai -poika. Halaus äidiltä tai isältä voi murtaa kuoren, vaikkei nuori osaisi sitä edes itse pyytää. Keho muistaa. Keho kaipaa.

Menossa mukana

”Terkkari kuunteli mua. Must tuntu ihan hyvältä jutella sille. Mä kerroin sille kaiken. Ei se ihmetelly. Kertoi et aika monella on samanlaisia juttuja kun mulla. Mä olin aika yllättyny. Mä luulin et mä olin ainoa näillä kulmilla tällanen. Mut enää ei tunnu samalta. Mä oon mikä oon.

Otin paperia. Värejä. Musa soi. Mun sydän löi varmaan kahtasataa ja mä halusin liikkua. Musa vei mua holtittomasti ympäri kämppää. Paperille piirtyi kaikki punainen kirottu. Mä olin hiestä märkä. Hengästynyt. Pysähdyin. Nyt mä meen!”

Tyttö pellolla

Marika Väärä

Kirjoittaja on psykiatrisen hoidon sairaanhoitaja Tyttö olet helmi! -kehittämishankkeessa ja harrastaa taiteita kaikissa muodoissaan.

Lainaukset ovat fiktiivisiä otteita nuorten kanssa työskentelystä kertyneistä kokemuksista.