Skip to main content
search

Luonnon hyvinvointivaikutukset ja luontoavusteisuus lasten ja nuorten kanssa

Nimeni on Kanerva Pärnänen ja olen ollut MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä harjoittelussa huhtikuun alusta alkaen. Opiskelen Turun yliopistossa erityispedagogiikkaa, ja minua on jo jonkin aikaa kiinnostanut luonto- ja seikkailukasvatuksen yhdistäminen erityislasten kanssa toimimiseen. Säätiön Isovanhemmat ja lapset metsään! -kehittämishanke osoittautui oivaksi tavaksi kokea näiden teemojen yhdistelyä. Olen kirjoittanut osana harjoittelua neliosaisen blogisarjan luontoavusteisista menetelmistä lasten ja nuorten kanssa. Ensimmäisessä osassa kerron luonnon myönteisistä vaikutuksista lasten ja nuorten hyvinvointiin ja luontoavusteisista menetelmistä lasten ja nuorten kanssa toimittaessa. Seuraavissa blogiteksteissä syvennyn tarkemmin seikkailumenetelmien käyttöön ja periaatteisiin lasten ja nuorten kanssa.

Luonnon vaikutukset fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin

Juuri viikonloppuna koin, kuinka hyvä olo metsässä tulikaan. Lievä päänsärky katosi ja väsymyksestä huolimatta tuli elpynyt olo. Luontoympäristön hyvinvointivaikutukset ovat lukuisten tutkimusten mukaan kattavat, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Stressi vähenee, kun luonnossa vietetty aika alentaa sykettä, verenpainetta ja stressihormonitasoja (mm. Chang ym., 2007).

Lyhytaikainen altistus luontoympäristöille vähentää masennusoireita, parantaa itsetuntoa ja mielialaa sekä koettua henkistä ja fyysistä terveyttä. Luonnossa vietetty aika on yhteydessä lisääntyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen ja alentuneeseen riskiin sairastua kroonisiin tauteihin, kuten syöpään, diabetekseen, liikalihavuuteen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Pidempi altistuminen, esimerkiksi lähellä luontoa asuminen, vähentää kuolleisuutta ja parantaa mielenterveyttä (Chavaly & Naachimuthu 2020).

Luonnolla on aikuisuuteen asti kestäviä, myönteisiä vaikutuksia

Lapsuuden luontokokemuksilla on monia positiivisia vaikutuksia, kuten yhteys terveeseen kehitykseen, hyvinvointiin ja positiivisiin asenteisiin ympäristöä kohtaan. Lähiluonnossa ajan viettäminen parantaa lasten mielenterveyttä ja tunnesäätelytaitoja, oli lapsella erityistarpeita tai ei. Esimerkiksi lasten tarkkaavaisuuden ja itsehillinnän vaikeudet sekä yliaktiivisuus lievittyvät luonnossa toimiessa (Bird 2007; Chavaly & Naachimuthu 2020).

Luonnossa leikkiminen vahvistaa lapsen mielikuvituskykyä ja luovuutta, sillä he voivat keksiä itse pelejä, leikkejä ja esimerkiksi luoda omia (Chavaly & Naachimuthu 2020). Vapaa leikki luonnossa voi tarjota kokemuksia itsenäisyydestä ja vapaudesta, ja nämä kokemukset voivat vaikuttaa positiivisesti mielenterveyteen jopa aikuisuuteen asti (Wells & Lekies 2006; Bird 2007).

Lapset, joilla on läheinen luontosuhde, oireilevat vähemmän stressaavissa elämäntilanteissa (Wells & Evans 2003). Luonto voi siis suojata lapsia stressiltä ja auttaa selviämään kuormittavissa tilanteissa (Chavaly & Naachimuthu 2020).

Luonto- ja seikkailuperustaiset menetelmät kuntoutuksessa

Luonnon hyvinvointivaikutukset ovat melko kiistattomat, joten ei siis ole ihme, että luontoavusteisuutta on alettu hyödyntämään kuntoutus- ja terapiaprosesseissa lasten ja nuorten kanssa. Stressiä helpottavat luontoympäristöt voivat tukea kuntoutuksen ja terapian tavoitteiden saavuttamista. Luonnossa toimimisen on jo kauan ajateltu olevan hyvä ympäristö muutoksen ja parantumisen mahdollistajana. Uusi, arjesta erottava ympäristö auttaa jäsentämään arjen kokemuksia uudella tavalla ja antaa uusia näkökulmia (DeMille & Montgomery 2016).

Luontoterapian eri muodot

Luontoavusteista terapiaa ja kuntoutusta voidaan järjestää monella tavalla, ja alan käsitteistö on laajaa. Chavalyn ja Naachimuthun (2020) meta-analyysin mukaan keskeisiä luontoavusteisia menetelmiä ovat terapeuttinen puutarhatoiminta, eläinavusteiset menetelmät esimerkiksi maatiloilla ja talleilla, sekä metsäympäristöissä tapahtuvat menetelmät, kuten esimerkiksi seikkailuterapia. Näitä kaikkia voidaan kutsua ekoterapiaksi tai luontoterapiaksi. Tulevissa postauksissa syvennyn nimenomaan seikkailumenetelmien käyttöön ja periaatteisiin lasten ja nuorten kanssa.

Lähteet

Bird, W. 2007. Natural thinking: Investigating the links between the natural environ-ment, biodiversity and mental health. Royal Society for Protection of Birds. www.rspb.org.uk/Images/naturalthinking_tcm9-161856.pdf

Chang, C-Y., Hammitt, W.E., Chen, P-K., Machnik, L., & Su, W-C. 2007. Psychophysiological responses and restorative values of natural environments in TaiwanLandscape and Urban Planning, 85, 79-84.

Chavaly, D. & Naachimuthu K.P. 2020. Human nature connection and mental health: What do we know so far? Indian Journal of Health and Well-being. 11(1-3), 84-92.

DeMille, S. M. & Montgomery, M. 2016. Integrating Narrative Family Therapy in an Outdoor Behavioral Healthcare Program: A Case Study. Contemporary Family Therapy. 38: 3– 13. doi: 10.1007/s10591-015-9362-6.

Gill, T. 2011. Children and nature: a quasi-systematic review of the empirical evidence. London Sustainable Development Commission.

Wells, N., & Evans, G. 2003. Nearby nature: A buffer of life stress among rural children. Environment and Behavior, 35(3), 311-330.

Wells, N., & Lekies, K. 2006. Nature and the life course: Pathways from adulthood Nature Experiences to adult Environmentalism. Children, youth and environments 16(1), 1-24.