Skip to main content

 

On taas aika, jolloin useat lapset ja nuoret saavat palautetta omista taidoistaan ja käyttäytymisestään.

 

Päiväkodeissa keskustellaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisten tavoitteiden toteutumisesta. Koulusta puolestaan saadaan todistukset, jotka kertovat omaa tarinaansa lapsen koulunkäynnin sujumisesta. Toiset oppilaat saavat kevätjuhlissa stipendin hyvistä suorituksistaan, kun taas toiset ovat onnellisia ja helpottuneita päästessään rimaa hipoen seuraavalle luokkatasolle. Samaan aikaan osa nuorista aikuisista jännittää pääsykokeita ja sitä, miten niissä mahtaakaan käydä. Palautetta saatetaan saada samoihin aikoihin myös harrastuksista. Kuka olikaan koripallojoukkueen kauden paras pelaaja?  Miten mahtoi käydä voimistelussa, tuliko nousua seuraavaan taitotasoon?

Kaikki tämä arviointi herättää sekä lapsissa ja nuorissa että heidän vanhemmissaan ja jopa isovanhemmissaan paljon voimakkaita tunteita, pettymyksiä, surua, onnea, ylpeyttä ja raivoa.  Jotkut ammattilaisten arvioinnit ja kommentit syöpyvät pitkäksi aikaa lasten ja heidän vanhempiensa mieleen, hyvässä ja pahassa. Omat arviot omista taidoista ovat joskus ristiriidassa toisten tekemien arviointien kanssa. Todistuksia ja arviointeja saatetaan myös arvioida keskenään kavereiden ja sisarusten kesken.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta saadessaan palautetta suorituksistaan. Kaikesta huolimatta heidän pitää tuntea olevansa hyviä tyyppejä, joita arvostetaan ja rakastetaan. He tarvitsevat muistuttamista siitä, että tulee uusia mahdollisuuksia näyttää omaa osaamistaan. He kaipaavat vanhemmiltaan hyväksyntää ja yhdessäoloa sekä paljon myönteistä palautetta. Jokainen heistä on taitava jossakin.  Voisimmeko kesällä unohtaa hetkeksi suorittamisen ja arvioinnit ja sen sijaan mittailla kesän kasvien kehittymistä? Voisimme ihailla metsämansikoiden kukkia ja odotella mustikkasatoa. Kasvit nauttivat auringosta ja virkistävästä vedestä. Lasten kasvuun tarvitaan luottoa heidän taitoihinsa ja aitoa, myönteistä palautetta.

Kirsi Kero

Kirjoittaja toimii MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä kuntoutustyöntekijänä ja on ammatiltaan toimintaterapeutti ja kasvatustieteen maisteri.