Yhteisessä kanootissa, samalla kalliorinteellä. Aamoksen Isät ja pojat puussa -seikkailutoiminnassa Linus Kaila ja Aleksi Pajula tekivät hartiavoimin töitä yhteisten tavoitteiden eteen. –Yhteenkuuluvuuden tunne on todella hieno, kun rohkeasti yritetään ja ylitetään itsemme. Ja kun luonto viimeistelee seikkailun omilla mausteillaan, toteaa isä Aleksi.
Ensikertalainen ja konkari. Näin voisi kuvailla 5-luokkalaista Linus Kailaa ja hänen isäänsä, logistiikkajärjestelmien ylläpidon ja kehityksen parissa työskentelevää Aleksi Pajulaa.
– Siitä on jo muutama vuosi, kun nepsy-valmentaja kysyi, että oletteko ajatelleet tällaista isän ja pojan yhteistä tekemistä. Kuulosti kivalta ja haettiin mukaan. Linuksen isoveljen, Felixin kanssa olemme jo kahdesti testanneet yhteistyötämme Isät ja pojat puussa -seikkailutoiminnassa. Nyt päästiin Linuksen kanssa syksyn 2024 ryhmään mukaan. Olihan Linus jo odottanutkin omaa vuoroaan kateellisena isoveljelle, kertoo Aleksi.
Isoveljen vanavedessä samaan kanoottiin isän kanssa
Uudenkaupungin Kalannissa, isän luona, luonto on heti ulko-ovella. Kotimetsissä ei kuitenkaan ole 11- ja 14-vuotiaille pojille kiipeilyyn sopivia kallioita. Meri on lähellä, mutta melonnasta ei Kailan pojilla ollut kokemusta ennen Isät ja pojat puussa -seikkailutoimintaa. Telttailuun oli otettu tuntumaa jo aiemmin.
Aleksin mielestä seikkailutoiminta ja erityisesti yhteiset melontaretket ovat antaneet todella paljon niin hänelle kuin pojille. Yhteiset kokemukset ovat olleet ainutkertaisia, mieleenpainuvia ja mielenkiintoisia.
– Felixin kanssa meille osui melontaretkeen kaikki mahdolliset sääolosuhteet auringonpaisteesta, lumi- ja raesateeseen sekä ukkoseen. Luonnonvoimien kanssa ei neuvoteltu, mutta ohjaajien ja ryhmäläisten kesken päädyttiin palaamaan saaresta mantereelle sen sijaan, että olisi jääty yöksi saareen, muistelee Aleksi.
Linuksenkin yön yli melontaretkeen saatiin aimo annos extremeä, kun menomatkalla nousi kunnon myrskytuuli. Vettä ei satanut, mutta aallokko kasteli kunnolla niin isät, pojat kuin varusteetkin jo startissa. Kenkiä myöden kaikki oli märkänä ennen kun päästiin edes saareen. – Kotiin jäänyttä sadetakkia olisi todella tarvittu, muistelee Linus.
– Olen rauhallinen ja vakaa luonne, mutta kyllä tuo menomatka saareen pisti minutkin koetukselle. Kun osa kanooteista ajautui tuulen voimasta kaislikkoon, piti isien vakuuttaa pojat, että ei ole mitään hätää. Siinä kun yhdessä Linuksen kanssa tehtiin tuulta vastaan töitä hartiavoimin, epätoivokin ehti nousta pintaan ja pinna kiristyä – mutta toisella tavalla kuin arjessa kotona. Hyvää oppia saatiin, että molempien pitää tehdä oma osansa. Yhteenkuuluvuuden tunne oli todella hieno!
– Yhteisen raskaan suorituksen jälkeen kuivat vaatteet ja yhdessä kokatut hampurilaiset pysyvät varmasti muistoissa pitkään. Se fiilis! Kun saatiin kotaan tulet päälle ja itse tehtyä ruokaa nälästä kurnivaan vatsaan, kiteyttää Aleksi.
”Pelottavaa, mutta mukavaa. Suosittelen kyllä mun kaverille.”
Kun Linus ja Aleksi saatiin lokakuun lopulla 2024 yhteisen Teams-ruudun ääreen, syksyn 2024 Isät ja pojat puussa -toiminnasta oli vielä retkeilypäivä kokematta. Isänpäivän aattona 9.11. kaksikko suuntasi viiden muun isä-poika-parin kanssa Paimion maastoon. Syksyn 2024 harrastekokeilu, jousiammunta olisi lajina kaksikkoa kovasti kiinnostanut, mutta aikatauluista johtuen lajikokeilu jää nyt tältä syksyltä väliin.
Aleksin mukaan niin melontaretki kuin kiipeilypäiväkin ovat olleet antoisia sekä pojille että hänelle. – Seikkailutoiminnassa ollaan irti normiarjesta. Toimitaan yhdessä yhteisten tavoitteiden ja päämäärien eteen, eikä tilanteista voi poistua. Luonnollinen ja turvallinen ympäristö tekee sen, että pojat voivat olla juuri sellaisia kuin ovat.
– Kalliokiipeily kyllä pelotti ja jännitti. Ja jännitys vaan kasvoi sitä mukaan, miten pitemmälle homma eteni, muistelee Linus, kun liinaradalta siirryttiin kalliojyrkänteeltä laskeutumiseen. – Korkean paikan kammostaan huolimatta Linus yritti rohkeasti ja ylitti hienosti itsensä, kehuu Aleksi poikaansa. – Voisin mennä uudestaan, vakuuttaa myös Linus.
Linus, suosittelisitko sinä Isät ja pojat puussa -seikkailutoimintaa? Jos, niin kenelle? – Kyllä. Yhdelle mun kaverille suosittelen ehdottomasti, vastaa Linus hetkeäkään epäröimättä.
Entä konkari, isä Aleksi? – Suosittelen erityisesti isä ja poika -pareille, joilla ei arjessa ole aikaa tai mahdollisuutta tehdä yhteisiä juttuja. Tai joilla on keskinäisissä väleissään parannettavaa. Itse olen kokenut, että olen saanut toiminnasta myös arvokasta vertaistukea, kun olen saanut jutella muiden vastaavassa tilanteessa olevien isien kanssa ja heidän kokemuksistaan. Olemme onnellisia, että olemme päässeet mukaan.
Omat ja poikiensa positiiviset kokemukset ovat herättäneet Aleksissa myös kysymyksen. – Miksi äideille ja tyttärille ei järjestetä vastaavantyyppistä seikkailutoimintaa? Uskon, että ainakin nepsy-perheissä tällainen toivotettaisiin tervetulleeksi, pohtii Aleksi Pajula.
Lue lisää Perhekuntoutuskeskus Lausteen Aamos-palveluiden Isät ja pojat puussa -seikkailutoiminnasta, joka vie 10–16-vuotiaat pojat isineen seikkailullisiin toimintapäiviin ja harrastekokeiluihin. Toiminta on suunnattu perheille, joissa pojan neuropsykiatriset oireet haastavat arkea.
Kiinnostuitko? Voitte ilmoittautua ennakkoon vuoden 2025 seikkailutoimintaan tästä.