Skip to main content
search

 

”MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön hallituksen puheenjohtaja Erkki Virtanen kuvaa hänen reittiään valtion huippuvirkamiehen roolista lasten ja perheiden asioiden pariin. Virkamiesurallaan, esimerkiksi valtiovarainministeriön budjettiosastolla tai elinkeinoministeriön kansliapäällikkönä, ”meidän Eki” on pyörittänyt aivan erilaisia rahamääriä, mutta asia on ollut sama: miten saada rahat riittämään, kun tarpeita on enemmän kuin tuloja. Puheenjohtajan roolissa pitkä kokemus valtiontalouden, STEAn ja Kelan suuremmista linjoista näyttäytyy tämän päivän työssä säätiön työn arvostuksessa ja erityisesti kaikkien lasten ainutlaatuisuuden arvostuksessa. Ekillä on lapsi sydämessä ja mielessä!” -Katariina Pärnä, säätiön johtaja

Olen tähän keräillyt sirpaleita elämäni seitsemän vuosikymmenen varrelta.

Lapsuuteni elelin työläisperheen esikoisena Humppilassa, jokseenkin vaatimattomissa oloissa. Muutaman sattuman summana pääsin kuitenkin oppikouluun Forssaan. Koululla ja sen erinomaisilla opettajilla oli suuri merkitys elämäni kulkuun.

Opiskelemaan piti lähteä Helsinkiin. Elämisen rahoittamiseksi oli opiskelun ohessa pakko mennä töihin. Näin alkoi neljäkymmentäviisi vuotta kestänyt virkamiesurani.

Pitkään uraan mahtui kaikenlaista. Eipä ollut virkamiesura todellakaan harmaata puurtamista. Ulospäin näkyvintä aikaa oli varmaan 1990-luvun alkuvuodet. Toimin tuolloin valtiovarainministeriön budjettiosaston johtohommissa yhdessä äskettäin menehtyneen Raimo Sailaksen kanssa.

Noina vuosina jouduimme toistuvasti jopa yhdessä yössä valmistelemaan julkisten menojen leikkauslistoja, kun talouden syvä lama oli vienyt valtiontalouden kamalaan velkaantumiskierteeseen. Ministereistä ei noiden listojen tekijöiksi ollut.

Pahimmillaan meitä syytettiin hyvinvointiyhteiskunnan romuttamisesta. Tavoite ja tulokset olivat tasan päinvastaiset: Suomen hyvinvointiyhteiskunta pelastettiin. Jos hyvinvoinnin mittarina pidetään kansantuotetta ihmistä kohti, Suomi saavutti jonkun vuoden kuluttua Ruotsin! Tätä oli aina pidetty mahdottomana. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Ruotsi on karannut kauas edelle, kun oma talouspolitiikkamme on ollut perin onnetonta.

Viimeiset pari vuosikymmentä työskentelin elinkeinoministeriön virkamiespomona, kansliapäällikkönä. Värikästä aikaa oli sekin. Päätettiin parin ydinvoimalan rakentamisesta, pelastettiin Turun telakka, taisteltiin Talvivaaran kaivoksen ongelmien kanssa.

Olin myös monen suuren yrityksen, kuten esimerkiksi Fortumin hallituksessa.

Yksityiselämääkin toki oli. Lapsia on kolme ja nyttemmin on tullut pari lapsenlastakin elämää riemastuttamaan. Kaikenlaista kohtuullista liikuntaa maratonjuoksusta alkaen olen harrastanut aina, mukaan luettuna työmatkojen taittaminen polkupyörällä. Työn lisäksi aivovoimistelua on riittänyt kilpailubridgessä.

Kun viitisen vuotta sitten olin jättäytymässä eläkkeelle kerroin julkisuuteen, että en jää roikkumaan hallitusammattilaisena tai sen semmoisena. Olin ollut noissa hommissa tarpeeksi kauan. Samalla kerroin, että jotain voisin tehdä kolmannella sektorilla, jos osaamiselleni löytyy käyttöä.

Pian löysinkin itseni Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittohallituksesta ja vähän myöhemmin Paimiosta, MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön hallituksesta.

Minulta on usein kysytty, miksi nämä asiat kiinnostivat. Mitään yksittäistä syytä ei ole. Mutta taustaa löytyy elämäni varrelta.

Ensimmäinen kokemus tulee hyvin kaukaa, kun esikoiseni aloitti koulunkäynnin Helsingin Käpylässä.

Luokalla oli kai jonkinlaisen kokeilun takia ”terveiden” lasten ohella myös lievästi vammaisia lapsia. Joulujuhla oli unohtumaton, kun lapset yhdessä esittivät ohjelmaa. Ei siellä näyttämöllä ollut erilaisia lapsia, siellä oli vain iloisia lapsia.

Työelämässä hoidin valtiovarainministeriössä nelisen vuotta sosiaali- ja terveysministeriötä koskevia asioita. Siinä ajassa perehdyin hyvinkin perusteellisesti lapsiperheiden ja lasten asioihin.

Toimin myös Raha-automaattiyhdistyksen hallituksessa. Siellä käsiteltiin rahaa jaettaessa hyvin paljon kolmannen sektorin asioita. Samanlaisia asioita käsiteltiin myös KELAn lisätyssä hallituksessa, jonka jäsen olin muutaman vuoden.

Paljon oppi myös 90-luvun laman hoidossa. Lapsiperheidenkin tukia ja palveluja oli leikattava, vaikka laman syövereissä konkurssiaaltoineen ja massatyöttömyyksineen näihin asioihin olisi pitänyt lisätä rahaa. Mutta kun rahaa ei ollut, niin sitä ei ollut.

Paljon olen uutta oppinut näissä MLL-asioissa. Paljon on vielä opittavaakin. Toimintaympäristö muuttuu vauhdilla. Korona-pandemia on tuonut monenlaisia haasteita. Yksi niistä on kevätkauden etäopetus. On tarkkaan seurattava, mitä tästä lapsille vuosien mittaan seuraa. Laman vaikutuksia on seurattava. Ja rahoitus: miten valtio käyttäytyy, kun Veikkauksen tuotot alenevat radikaalisti?

Paimion toimintaa on jouduttu supistamaan. Mutta palveluista on saatu edelleen kiittävää palautetta. Henkilökunta tekee erinomaista työtä ja haasteista huolimatta työilmapiiri on pysynyt hyvänä.

Tästä on hyvä jatkaa!

Erkki Virtanen

MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön hallituksen puheenjohtaja

Kuvakin osoittaa, että meillä kaikilla on ollut lapsuus, jota kannattaa suojella.