”Onks pakko jo lähtee? Mun mielestä näitä tapaamisia pitäis olla ainakin 10. Tai 15. Tai miljoona. Miks näitä on vaan tää kaks?” Maaliskuussa 2020 käynnistyi säätiön Isovanhemmat ja lapset metsään! –toiminta. Paras palkinto metsäretkien ja metsäseikkailuiden järjestämisestä ovat lasten vilpittömän myönteiset kommentit, ja nämä kotimatkan alkaessa kuulemani kysymykset jäivät viime vuodelta erityisen hyvin mieleen. Pohdin tässä kirjoituksessa erityistä tukea tarvitsevan lapsen isovanhemmuutta ja erilaisia tapoja, joilla luontoympäristössä järjestetty toiminta tukee isovanhemman ja erityislapsen välistä suhdetta.
Isovanhemmat korvaamattoman arvokas tuki
Erityistä tukea tarvitsevan lapsen isovanhemmat voivat olla korvaamattoman arvokas tuki lapsen perheelle. Erityislapsen isovanhemmuus luo parhaimmillaan sellaisen kokemuksen elämän merkityksellisyydestä, jota isovanhemmat eivät voisi saada mistään muualta; lapsenlapset taas saavat elämäänsä parhaimmillaan luotettavan, puolueettoman aikuisen jonka kanssa voi jakaa ilot ja murheet. Tämä edellyttää kuitenkin kunnioittavaa, kuuntelevaa keskusteluyhteyttä isovanhemman, vanhemman ja lastenlasten välillä.
Vanhempien kohdalla tämä voi tarkoittaa sen muistamista, että isovanhemmat osallistuvat vapaaehtoisesti oman jaksamisensa ja elämäntilanteensa mukaisesti – heiltä ei voi edellyttää apua, vaikka he sitä usein mieluusti tarjoavatkin. Isovanhempien on puolestaan tärkeä muistaa, että he eivät ehkä tiedäkään uudesta tilanteesta kaikkea, jolloin heillä ei tarvitse olla valmiita vastauksia kaikkiin lapsiperheen haasteisiin – herkkä korva ja kyky kuunnella riittävät pitkälle.
Isovanhemmat voivat antaa lapsille tukea silloin kun he sitä tarvitsevat
Erityislapsen isovanhemmuus herättää monenlaisia tunteita
Erityistä tukea tarvitsevan lapsen isovanhemmuus on siis taitolaji, jossa tarvitaan huumorintajua, kärsivällisyyttä ja erityisesti kykyä nähdä asioita toisen ihmisen näkökulmasta ja hyväksyä erilaisuutta. Viimeksi mainitun osalta tieto lapsenlapsen kehitykseen liittyvistä tiedonkäsittelyn, tunne-elämän ja sosiaalisten kykyjen erityispiirteistä sekä vaikutuksesta arkielämään on avainasemassa. Tieto tuottaa ymmärrystä ja ymmärrys lisää myötätuntoa – näin me ajattelemme, kun tarjoamme toimintaamme osallistuville isovanhemmille tietoa neuropsykiatrisista ilmiöistä (ADHD, autismikirjon ilmiöt) sekä oppimisvaikeuksista.
Erityislapsen isovanhemmuus herättää monenlaisia tunteita, ja vaikka kaikki isovanhemmat ovat kokemuksineen yksilöitä, myös tiettyjä yhdenmukaisuuksia esiintyy. Tieto lapsen kehitykseen liittyvästä viiveestä ja erityisen tuen tarpeesta saattaa tulla isovanhemmille shokkina: miten lapsenlapsen nyt käy, pärjääkö hän elämässä, saako hän koulussa kavereita ja löytääkö hän aikanaan aikuisena työpaikan?
Toisaalta lapsenlapsen vahvuuksiin tutustuminen voi herättää intensiivistä iloa ja ylpeyttä, varsinkin kun isovanhemmat ovat samalla tietoisia lapsen erityispiirteistä ja haasteista, jotka saattavat olla päivänselviä kaikille muille kuin lapselle itselleen. Tämä tietoisuus tekee joistakin isovanhemmista leijonaemoja, jotka haluavat tehdä kaikkensa tarjotakseen lapselle mahdollisuudet hyvään elämään.
Isovanhemmat voivat kokea kolminkertaista surua tai huolta lastenlastaan ajatellessaan: he voivat ensinnäkin olla huolissaan omien lastensa, erityislapsen vanhempien jaksamisesta. Toiseksi, he saattavat huolehtia edellä kuvatulla tavalla lapsenlapsen tilanteesta. Kolmanneksi, jos aikaa ja energiaa jää, he saattavat olla huolissaan omasta jaksamisestaan. Lisäksi isoäidit ja isoisät saattavat reagoida näihin tunteisiin eri tavoin: isoäidit ehkä tuovat näitä ajatuksia ja tunteita esiin puheessaan ja toiminnassaan siinä missä isoisät keksivät erilaisia toiminnallisia tapoja viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Toki ihmiset ovat yksilöitä myös reagointitapojensa osalta.
Lapsenlapsen erityispiirteet voivat herättää myös hyvin vaikeita tunteita, ja johtaa pahimmillaan välirikkoon isovanhemman ja hänen oman lapsensa, erityislapsen vanhemman välillä. Isovanhemmat saattavat kokea pettymyksen ja jopa vihan tunteita omia lapsiaan kohtaan ja syyttää heitä lapsenlapsen piirteistä: he voivat ajatella, että lapsenlapsen piirteissä on oltava kyse huonosta kasvatuksesta, väärästä ruokavaliosta tai vaikkapa rokotteiden sivuvaikutuksista.
Jos yhteys isovanhempien ja erityislapsen välillä katkeaa
Ihan tavatonta ei ole sekään, että isovanhemmat jäävät tai jättäytyvät kokonaan pois erityislapsen elämästä. Näin voi käydä tietoisen päätöksen seurauksena, mutta myös vähitellen ja ilman että kukaan on sitä tarkoittanut tai välttämättä edes halunnut.
Näkemyserot erityislapsen vanhempien ja isovanhempien välillä voivat muodostua ylitsepääsemättömiksi – mahdollisesti siksi, että isovanhemman (tai vanhemman!) mielestä lapsi on ihan tavallinen ja voisi milloin tahansa niin päättäessään skarpata ja vain keskittyä vähän paremmin.
Toisaalta jokin lapsen piirteisiin liittyvä ajatus tai havainto voi olla isovanhemmalle niin vaikea käsitellä, ettei hän osaa reagoida millään muulla tavalla kuin jättämällä yhteydenpidon lapsiinsa ja lastenlapsiinsa. Näin voi käydä esimerkiksi vahvasti perinnöllisiksi tiedettyjen neuropsykiatristen ilmiöiden (ADHD tai autismikirjo) kohdalla: isovanhemman lapsuudessa näille asioille ei ehkä vielä ollut nimiä, mutta voi hyvin olla, että hän tunnistaa itsessään samoja piirteitä, joista nyt puhutaan lapsenlapsen aivoperäisinä psykiatrisina häiriöinä. Nämä ajatukset saattavat herättää vuosikymmeniäkin vanhoja häpeän ja riittämättömyyden kokemuksia, jotka isovanhempi olisi halunnut mieluummin kokonaan unohtaa.
Oli syy isovanhemman ja lapsenlapsen yhteyden katkeamiselle mikä tahansa, poissaoleva isovanhempi voi paradoksaalisella tavalla olla koko ajan läsnä perheen elämässä. Hänen omat lapsensa voivat kaivata häntä, mutta myös kohdistaa häneen erilaisia vaikeita, kielteisiä tunteita. Lapsenlapset eivät toisaalta voi tietää, mitä poissaolevalla isovanhemmalla voisi olla heille annettavaa, joten vain isovanhempi itse on siinä asemassa, että hän voi luoda tai palauttaa kontaktin lapsenlapseensa.
Vaikka yhteyden puutteelle on taatusti olemassa ymmärrettäviä syitä, voi sen luomisesta tai palauttamisesta olla sekä lapselle että isovanhemmalle sellaista iloa ja hyötyä, jota mikään muu suhde heidän elämässään ei voi tarjota. Isovanhempi voi saada elämäänsä jo ehkä kadottamaksi kuvittelemaansa merkityksellisyyden tunnetta kaikesta siitä, mitä hän voi lapsenlapselleen maailmasta ja elämästä opettaa ja yksinkertaisesti siitä, että hän saa mahdollisuuden olla läsnä lapsenlapsen elämässä.
Lapsi kyllä huomaa isovanhemman sanoista ja sanattomista viesteistä sen, että isovanhempi hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on, ja tällaisen luottamuksen rakentuminen johtaa siihen, että lapsi haluaa kertoa asioistaan isovanhemmalle.
Merkityksellisyyden kokemus
Tie merkityksellisyyden kokemukseen on jokaiselle yksilöllinen – joskus suora valtatie, joskus vaikeammin erottuva kärrypolku. Peliä ei kuitenkaan ole menetetty korkean iän tai vastoinkäymistenkään myötä – kuten Viktor Frankl tiesi, on ihmisen tarve löytää merkitys elämälleen sellainen voima, joka voi pitää hänet elossa millaisen koettelemuksen läpi tahansa.
Riippumatta olosuhteista ihmiset pystyvät ystävällisyyteen ja myötätuntoon. Jollekulle se, että saa olla lapsenlapsen luottamuksen arvoinen voi olla ainutlaatuisen merkityksellinen kokemus. Lapsen erityispiirteiden tiedostaminen saattaa toisaalta tarjota isovanhemmille myös mahdollisuuden pysähtymiseen ja jopa omien elämänarvojen uudelleenarviointiin.
Tietyt meille muille helpot asiat saattavat olla lapselle vaikeita (ja päinvastoin!), ja tällaiset havainnot voivat johtaa toisaalta lapsen erityisten kykyjen arvostukseen, toisaalta kiitollisuuteen hyvistä päivistä kun isovanhempi on onnistunut tekemään itse jotain ihan oikein ja lapsen parhaat puolet pääsevät esiin.
Kokemuksia ja kohtaamisia
Edellä esitetyt ajatukset perustuvat kokemuksiin ja kohtaamisiin Isovanhemmat ja lapset metsään! –toiminnan aikana, taustakirjallisuuteen sekä keskusteluihin saman aiheen parissa työskentelevien kollegoiden kanssa.
Erityisesti haluaisin kiittää Meidän erityinen perhe –hankkeen Merja Riikosta ja Selviytyjät –hankkeen Ilona Halmesmäkeä: yhteisen webinaarin järjestäminen heidän kanssaan syvensi omaa ymmärrystäni näistä teemoista aivan uudelle tasolle. Merjaa haluaisin kiittää hienovaraisista huomioista koskien merkityksellisyyden kokemusta, Ilonaa herkästä ymmärryksestä siitä, miten isovanhemmat saattavat kokea oman roolinsa suhteessa erityistä tukea tarvitsevaan lapsenlapseen.
Kannattaa muuten pysyä kuulolla myös jatkossa: jatkan tämän aihepiirin käsittelyä yhteisessä kirjoituksessa heidän kanssaan ja tiedotamme omalta osaltamme tästä Isovanhemmat ja lapset metsään! –toiminnan Facebook-sivuilla. Kirjallisuusvinkkinä haluaisin tässä yhteydessä mainita Monica Klasén McGrathin mainion ja viisaan ”Annorlunda barnbarn” –teoksen.
Isovanhemmat ja lapset metsään! –toiminta
Hyvä, haluamme siis tarjota isovanhemmille ja lapsille mahdollisuuden yhteisiin retkiin ja seikkailuihin toisaalta Paimiossa, toisaalta isovanhempien tai lasten lähiluonnossa. Miksi näin, miksi hanke ei ole nimeltään vaikkapa Isovanhemmat ja lapset ostarille? Tähän on monia syitä, joita esittelen viime vuoden kokemusten ja tutkimustiedon valossa alla.
Olemme kuitenkin aina kiinnostuneita ihmisten erilaisista kokemuksista, ja jos juuri Sinun syysi lähteä läheistesi kanssa metsäretkelle ei löydy alta, olisimme kiinnostuneita kuulemaan, mikä teitä motivoi!
Metsäretki ja metsäseikkailu
Toimintamme käynnistyy metsäretkellä: kuljemme luonnossa, harjoittelemme ehkä hiukan kartan ja kompassin käyttöä, laitamme ruokaa yhdessä ja olemme vain. Kerromme aina myös jotain suomalaisesta luontoon liittyvästä kansanperinteestä ja olemme nimenneet ryhmämme vanhojen suomalaisten luonnonhaltioiden mukaan – tähän mennessä ryhmät ovat olleet nimeltään Tapio, Mielikki ja Nyyrikki.
Kirjoitin viime vuonna erään tällaisen retken jälkeen tunnelmia muistiin:
Ne päivät, joina tapaamme uuden ryhmän ensimmäistä kertaa, ovat aina erityisiä. Tiedämme, että tulemme kohtaamaan ihmisiä, joita emme aivan äkkiä unohda, joten tunnelma on aina odottava ja hiukan jännittynyt: osaammeko huomioida näiden lasten ja isovanhempien tarpeet ja tarjota heille elämyksiä, jotka kantavat arkeen asti?
Ensimmäinen retki on siis tunnustelua ja tutustumista, yksinkertaisten asioiden yhdessä puuhailua. Tänään harjoiteltiin kartan ja kompassin käyttöä, tehtiin ruokaa, etsittiin erilaisia asioita metsästä – yhdessä isovanhempien ja lasten kanssa.
Tänään mielessä on pyörinyt sellainen sana kuin ”neurodiversiteetti”. Se viittaa hermoston keskimääräisestä poikkeavaan toimintatapaan ottamatta kantaa siihen, ovatko ominaisuudet jossain mielessä positiivisia vai negatiivisia. Taustatietojen perusteella tiedän, että tietyt asiat ovat lapsille haastavia, mutta syystä tai toisesta metsä on sellainen ympäristö, että siellä lapsista näkee lähes poikkeuksetta vain heidän vahvuuksiaan, jotka voivat olla melkoisia: tämänpäiväisessä ryhmässä yksi lapsista saattoi heittää puolihuolimattomasti voltin taaksepäin, toinen, ei vielä kouluikäinen, luki sujuvasti päivän ohjelman ääneen, kolmas esitti kiperiä kysymyksiä siitä, miksi teemme asiat juuri sillä tavalla kuin teemme ja neljäs opasti asiantuntevasti isovanhempia retkeilyvälineiden käytössä. Seuraavassa tapaamisessa jo tunnemmekin osallistujat vähän paremmin ja on hauskaa suunnitella sellaista ohjelmaa, jonka ajattelisimme sopivan juuri tälle porukalle!
Ennen metsäseikkailupäivää ohjelmassa on isovanhempien oma tapaaminen (ks. alla). Seikkailupäivän ohjelma ja haastavuustaso viritetään kohdilleen perustuen niihin kokemuksiin ryhmästä, joita olemme saaneet yhteisen metsäretkipäivän aikana. Yhden ryhmän kanssa saatamme rakentaa tarinallisen tapahtuman, jossa osallistujat ratkovat yhdessä erilaisia tehtäviä, jotka edellyttävät kaikkien osallistumista. Jonkun toisen kanssa saatamme painottaa enemmän esimerkiksi erilaisia matalaköysiratoja, mikäli arvioimme nämä ryhmän kannalta hyödyllisiksi ja sopivan haastaviksi. Joka tapauksessa esittelemme käytännössä ja leikin kautta erilaisia hankalien tilanteiden selviytymiskeinoja (mitä tehdä, kun jokin vahva tunne ottaa vallan, tai millaiset konstit kovilta kierroksilta rauhoittumiseen toimivat joissakin muissa perheissä).
Köysiradalla tasapainoilua
Joka tapauksessa, seikkailu ei olisi seikkailua, jos kertoisimme tässä vaiheessa kaiken päivän ohjelmasta, joten riittäköön todeta, että mietimme päivän rakenteen joka ryhmän kohdalla huolellisesti, jotta osallistuminen olisi sopivasti haastavaa ja kaikille hauskaa.
Isovanhempien omat tapaamiset
Metsäretken jälkeen järjestämme tapaamisen isovanhemmille ilman lasten mukanaoloa. Tapaamisessa vaihtuva kokemusasiantuntija käy kertomassa mietteitään erityistä tukea tarvitsevan lapsen elämästä. Tähän mennessä yksi vierailijoistamme on kertonut liikuttavassa, tunteellisessa puheenvuorostaan omista kokemuksistaan erityislasten isovanhempana, toinen vierailijamme taas omien ADHD- ja autismikirjon diagnoosiensa vaikutuksesta elämään, omista vahvuuksistaan sekä asioista jotka ovat vaatineet häneltä erityistä ponnistelua ja pohdintaa elämässä.
Kokemusasiantuntijan puheenvuoron lisäksi tarjoamme isovanhemmille tietoa neuropsykiatristen piirteiden vaikutuksesta ajatteluun, tunteisiin, sosiaalisiin suhteisiin ja ylipäätään arkielämään. Sivuamme myös erilaisia hyviä käytäntöjä, joista voi olla hyötyä erityislapsen arjen tukemisessa ja puhumme ennakoinnista, kuvallisista päiväohjelmista, sosiaalisista kertomuksista jne.
Tarjoamme isovanhemmille myös mahdollisuuden jakaa omia kokemuksiaan päivän aiheista. Tähän mennessä isovanhemmat ovat lähteneet innolla mukaan keskusteluun ja jakaneet avoimesti hyvinkin henkilökohtaisia kokemuksiaan. Osa isovanhemmista on kertonut, että heillä ei välttämättä ole lainkaan omanikäisiä keskustelukumppaneita, joiden kanssa avoin ja luottamuksellinen keskustelu heidän lastenlastensa asioista olisi mahdollista. Useampi isovanhempi on kertonut sinällään hyvää tarkoittavista tuttavista ja sukulaisista, jotka tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, vaikka he tarvitsisivat vain jonkun, joka kuuntelee heidän kokemuksiaan ymmärtämyksellä.
Otimme isovanhempien aloitteesta mukaan toimintaamme myös toisen heille suunnatun tapaamisen, joka järjestetään metsäseikkailupäivän jälkeen. Tähän mennessä kaikki ovat jo ehtineet hiukan tutustua toisiinsa, ja isovanhemmat ovat nähneet, että kaikilla muillakin osallistujilla on lastenlastensa kanssa omanlaisiaan iloa ja päänvaivaa tuottavia kokemuksia. Yhteisille retkille ryhmässä osallistuminen yhdistää isovanhempia samoin kuin tieto siitä, että kaikki ovat selviytyneet niistä haasteista, joita päiviin kuuluu. Vaikka kaikki isovanhemmat eivät olisi ehtineet jutella keskenään paljoakaan ennen tätä tapaamista, keskustelu on säännönmukaisesti avointa ja muita kunnioittavaa. Isovanhemmat jakavat toisilleen kokemuksia ja kertomuksia heidän perheessään toimivista arkikonsteista, kuuntelevat toisiaan ja ottavat vastaan meidän työntekijöiden ideoita tavoista tukea lasta arkielämässä – nämä ovat olleet hienoja kohtaamisia!
Retki isovanhempien tai lastenlasten lähiluontoon
Viimeinen tapaaminen suunnitellaan yhdessä isovanhempien ja lastenlasten kanssa, heidän toiveitaan kuunnellen. Isovanhemmat saavat suunnitella retken – lapsen toiveita kuunnellen, totta kai – yhdessä meidän työntekijöiden kanssa. Tällöin voimme yhdessä valita sopivan retkikohteen ja pohtia yhdessä isovanhemman kanssa, haluaako hän kokeilla soveltaa jotain niistä toimintatavoista, joita olemme aiemmin toiminnassamme sivunneet (esim. tapahtumien ennakointi lapselle, kuvallisen päiväohjelman käyttö tms.)
Metsäretkellä isovanhempien kanssa voi löytää jännittäviä paikkoja…
…kuten tämän konehuoneen, jonka tarinan isoisä tunsi ja kertoi lapsille
Säätiön tarjoama perhekuntoutus
Vaikka tämä kirjoitus käsittelee isovanhemmuutta, me MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiöllä haluamme tarjota tukea koko perheelle silloin kun tarvetta on. Säätiön palveluihin kuuluu mm.
- LAKU-kuntoutus, jota tarjotaan 5–15-vuotiaille nepsy-lapsille ja heidän perheilleen. Kuntoutus suunnitellaan perheen tarpeiden mukaisesti. LAKU-kuntoutuksessa keskeistä on tukea perheen arjen sujumista ja voimavaroja; kuntoutuskokonaisuus kestää 1,5 vuotta ja tapahtuu pääasiassa perheen arkiympäristössä.
- Harkinnanvarainen yksilöllinen perhekuntoutus on sekin tarkoitettu koko perheelle, ja myös sen tavoitteet valitaan perheen tarpeiden mukaisesti. Kuntoutus toteutetaan n. 5 vuorokauden jaksoissa säätiön tiloissa Paimiossa ja läheisessä luontoympäristössä.
- Sopeutumisvalmennuskursseilla perheet saavat tietoa lapsen sairaudesta tai vammasta sekä mahdollisuuden tavata samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia muita perheitä.
- Tyttö olet helmi! -etäohjaus -toiminta on suunnattu yläkouluikäisille tytöille, joilla on alkavaa mielenterveyden oireilua sekä heidän äideilleen. Isät ja pojat puussa -seikkailutoiminta on puolestaan suunnattu pojille, joilla on neuropsykiatrista oireilua sekä heidän isilleen.
- Säätiön muihin palveluihin voi tutustua verkkosivuillamme.
Lopuksi
Lopuksi haluaisin suunnata katseen nyt alkaneeseen vuoteen, ja kannustaa mukaan erilaisia osallistujia. Tähän mennessä yhtään isoisää yksin lapsenlapsensa kanssa ei ole vielä osallistunut toimintaamme, vaikka joitakin isoisiä on ollut mukana isoäidin kanssa. Isoäiti-lapsenlapsi –pareja on sen sijaan ollut mukana jokaisessa ryhmässämme. Saisimmekohan tähän asiaan muutoksen nyt alkaneena vuonna? Haluaisimme haastaa erityisesti isoisät mukaan lastenlastensa kanssa!
Lisäksi haluaisimme kannustaa mukaan osallistujiksi erityisesti teitä, joiden ensireaktio ajatukseen on tuhahtaa sen tarpeettomuudelle; teitä jotka olette menettäneet toivonne rakentaa läheinen suhde lapsenlapsenne kanssa; teitä, jotka olette varmoja siitä, että lapsi on tahallaan hankala ja hän pystyisi kyllä parempaan kun viitsisi vain vähän yrittää ja teitä, joiden suhdetta omiin lapsiin tai lapsenlapsiin viimeksi mainitun erityispiirteet kuormittavat. Jokaisessa tähän asti toteuttamassamme ryhmässä lasten erityiset voimavarat, kyvyt ja taidot ovat tulleet esiin luontoympäristössä – ehkä osallistumisesta voisi olla hyötyä myös teille? Toki myös isoäidit ovat yhä yhtä tervetulleita osallistumaan kuin aina ennenkin!
Lisäksi pyrimme tänä vuonna järjestämään muutaman erityisesti tietylle kohderyhmälle suunnatun ryhmäprosessin. Kesäkuun Jatuli-ryhmään osallistumista haluaisimme tarjota erityisesti tytöille. Tähän mennessä pojat ovat olleet enemmistönä ryhmiemme osallistujista, ja ryhmiin osallistuneet tytöt ovat kokeneet itsensä aika ajoin ulkopuolisiksi – haluaisimme siis tarjota yhden ryhmän ainoastaan tytöille. Lisäksi yhtenä tavoitteenamme on tarjota toimintaamme myös ruotsinkielisille osallistujille, ja haluaisimme tarjota yhden syksyn ryhmäprosesseista ruotsinkielellä. Och samma på svenska: Vi kommer att erbjuda en grupprocess på hösten på svenska, så om ni är intresserade skulle jag vilja uppmuntra er att vara i kontakt med låg tröskel! Ni får även gärna anmäla er med – ni er varmt välkomna! Myös muita teemaryhmiä on suunniteltu, kannattaa pysyä kuulolla!
Haluaisin sanoa tähän mennessä toimintaamme osallistuneille isovanhemmille ja lapsille, että te olette erityisen rohkeita ja avoimia, kun olette olleet mukana. Haastavan elämäntilanteen kohdatessaan jokainen meistä on joskus työntänyt vaikeat asiat pois mielestään: pidämme itsemme kiireisinä keskittymällä johonkin muuhun, oli kyse sitten töistä, urheilusta tai jostain vahingollisemmasta. Jokainen meistä toimii aika ajoin tällä tavoin, mutta kaikki meistä eivät rohkene tunnistaa ja tunnustaa, että nyt on käsillä tilanne, josta emme ehkä omin voimin selviä – tarvitsemme ulkopuolista apua, keskustelukumppaneita, tietoa ja tukea. Te, joilla tähän on rohkeutta, teille haluan sanoa ”kiitos”: te tarjoatte meille työntekijöille mahdollisuuden kokea myötätuntoa avaamalla meille palan maailmaanne. Tästä haluan teitä kiittää omasta puolestani ja työryhmämme puolesta – lupaan, että teemme parhaamme ollaksemme teidän luottamuksenne arvoisia myös nyt alkaneena vuonna.
Toivotamme isovanhemmat ja lapset lämpimästi tervetulleiksi mukaan toimintaamme myös alkaneena vuonna!
Isovanhemmat ja lapset metsään! –työryhmän puolesta,
-Markus
P.S. Tästä voit myös suoraan ilmoittautua mukaan toimintaan – tervetuloa!