Skip to main content
search

Kengät

Eräänä kesäisenä päivänä Jussi lähti tavalliseen tapaan pyörällä töihin. Kotipihalta tielle kääntyessään hän ei kuitenkaan huomannut kovaa vauhtia lähestyvää moottoripyörää. Myöskään moottoripyörän kuljettaja ei huomannut Jussia. Tuloksena oli kohtalokas törmäys, jonka seurauksena Jussi sai vaikean aivovamman. Se törmäys muutti Jussin ja hänen lähipiirinsä elämän. Tällöin perhekuntoutus nousee suureen rooliin.

Aivovammat eivät ole harvinaisia

Suomessa saa vuosittain tapaturmaisen aivovamman arviolta 15000-20000 ihmistä.  Suurin osa vammoista on vaikeusasteiltaan lieviä, ja niistä useimmat toipuvat oireettomiksi melko nopeasti. Osalla oireet kuitenkin pitkittyvät tai jäävät jopa pysyviksi. Erityisesti vaikeiden aivovammojen kohdalla kuntoutusta tarvitaan usein pitkään, ja on mahdollista, että vammautuneen mahdollisuudet työelämässä toimimiseen alentuvat joko osittain tai kokonaan. Näin kävi Jussille. Jussi toimi aiemmin henkilöstöpäällikkönä tekniikan alan yrityksessä. Työ oli vaativaa, mutta Jussin mielestä mukavan vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Puoli vuotta vammautumisen jälkeen Jussi yritti palata vanhaan työpaikkaansa, mutta varsin nopeasti kävi ilmi, ettei se onnistunut. Jussi ei pystynyt organisoimaan työtehtäviään, työpäivän aikana alkoi kova päänsärky, ja työpäivän päätteeksi hän oli niin väsynyt, että meni suoraan nukkumaan.

Kun perheenjäsen muuttuu aivovamman seurauksena

Jussin perheeseen kuuluvat vaimo ja onnettomuuden aikaan 5- ja 12-vuotiaat lapset.  Töihin palaamisen jälkeen Jussi alkoi olla kotona pahantuulinen ja hermostui helposti lapsille. Hän ei sietänyt kovia ääniä, eikä sitä, että kotona kävi lasten kavereita. Vaimo ja lapset yrittivät parhaansa mukaan olla hermostuttamatta Jussia, mutta jatkuva varuillaan olo kotona alkoi tuntua kuormittavalta. Jussi ja hänen vaimonsa ajautuivat vähitellen tilanteeseen, jossa alettiin miettiä eroa.

Edellä mainittu kertomus on täysin fiktiivinen, mutta voisi hyvin kuvata tilannetta perheessä, jossa vanhempi on saanut tapaturmaisen aivovamman.  Tyypillisiä aivovamman jälkioireita ovat mm. väsymys, päänsärky, tarkkaavaisuuden säätelyn pulmat sekä tunne-elämän ailahtelevuus.  Aivovamman saanut henkilö joutuu pinnistelemään aiempaa enemmän päivittäisessä elämässään, ja jatkuvan kuormittumisen lopputuloksena voi olla täydellinen uupumus. Aivovamman oireet eivät myöskään kosketa ainoastaan vammautunutta henkilöä itseään, vaan koko lähipiiriä. Erityisen voimakasta hämmennystä aivovamma saattaa aiheuttaa pienissä lapsissa, joiden on vaikea ymmärtää vanhemman muuttunutta käyttäytymistä. Myös parisuhde muuttuu usein puolison vammauduttua.

Aivovamman jälkeen tarvitaan monipuolista kuntoutusta – ja myös perhekuntoutusta

Aivovamman jälkioireiden määrästä riippuen, vammautuneet henkilöt saavat usein erilaisia lääkinnällisen kuntoutuksen ja sosiaalihuollon palveluja arkiselviytymisensä tueksi. Tavallisimmat lääkinnällisen kuntoutuksen muodot ovat neuropsykologinen kuntoutus, fysio- ja toimintaterapia. Myös puheterapiaa saatetaan tarvita. Kela ja potilasjärjestöt tarjoavat lisäksi lyhytkestoisia sopeutumisvalmennuskursseja vammautuneille ja heidän läheisilleen tilanteeseen sopeutumisen tueksi.

Perhe tarvitsee kokonaisvaltaista tukea

Perhe on monelle aivovamman saaneelle tärkeä tuen ja kannustuksen lähde, sekä paikka, jossa voi turvallisesti kokea niitä vaikeita tunteita, joita terveyden menettäminen aiheuttaa. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että vammautuneen henkilön muuttunut toimintakyky ja käyttäytyminen tai perheen muuttunut roolijako ajavat perheen kriisiin, josta selviämiseen tarvitaan ammattiapua. On tärkeää, että perhe saa tällöin yksilöllisesti räätälöityä kokonaisvaltaista kuntoutusta, jossa asiaan perehtyneet ammattilaiset auttavat perheenjäseniä yhdessä ja erikseen käsittelemään vammautumisen aiheuttamaa kriisiä ja harjoittelemaan uudenlaisia tapoja yhdessä toimimiseen ja elämiseen. Erityisen tärkeää on tukea perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja auttaa perhettä löytämään uusia selviytymisen keinoja haastavassa tilanteessa. Tämä on prosessi, joka vaatii aikaa ja heittäytymistä sekä perheeltä että työntekijöiltä. Rankan prosessin jälkeisen lopputuloksen voidaan kuitenkin arvioida olevan onnistunut, jos perheenjäsenillä on tunne, että ovat saaneet lisää keinoja selvitä yhdessä uudenlaisesta arjestaan tai ymmärtävät paremmin toistensa ajatuksia, tunteita ja toimintaa.

Laitoskuntoutus mahdollistaa pysähtymisen

Monelle perheelle kuntoutuslaitoksessa tapahtuva perhekuntoutus on pysähtymisen paikka, jossa voidaan rauhassa keskittyä yhteisten asioiden pohtimiseen tarvitsematta murehtia arkirutiinien pyörittämisestä. Laitoskuntoutusjaksojen välillä perheenjäsenet pääsevät kotona pureskelemaan uusia ajatuksiaan ja näkemään niiden merkityksen arjessa. Seuraavalla jaksolla näitä kokemuksia prosessoidaan taas työryhmän kanssa. Kaiken keskiössä on yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen.

Mari Saarinen

Kirjoittaja työskentelee neuropsykologina MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä ja tekee väitöskirjaa lasten ja nuorten lievistä aivovammoista. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä on toteutettu aivovamman saaneiden henkilöiden perhekuntoutusta yli 20 vuoden ajan.